sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Nelikuinen

Nelikuinen tahtoo ryömiä vaikka hädintuskin viihtyy mahallaan nanohetkeä pidempään. Raivostuu kun ei onnistu pyrkimyksissään.

Raivostuu monesta muustakin asiasta. Sätkyttelee itsensä sängyssä yhä uudestaan ja uudestaan selälleen, potkii peiton päältään ja sylkee tutin suustaan, ja alkaa sitten kiukutella kun ei osaakaan nukahtaa siinä asennossa. Menen sata kertaa korjaamaan lapsen kyljelleen, peiton päälle ja tutin suuhun. Tänään meni iltanukahtamiseen 50 minuuttia, 50 pitkää minuuttia kun on yksin kotona ja nälättää ja oikein tuntee miten verensokeri on ihan liian alhaalla jotta olisi lehmänhermoinen ja rauhallinen nukuttaja.

Lainasin kirjankin lempeästä unikouluttamisesta, ja siinä pitäisi olla metodi kuinka päästä eroon nukutusrituaaleista ja vääristä uniassosiaatioista (kuten nyt tuo tietty asento ja tutti). Ei vaan ole ollut yhtään sellaista hetkeä että ehtisin lukea kirjaa tarpeeksi pitkälle tietääkseni, mikä tuo maaginen metodi on.

Joskus oli päiväunet vaan ei ole enää.

Nelikuinen alkoi maistella soseita ja se sujuu hyvin, kunhan ajoitus on oikea. Ei saa olla liian nälkä eikä yhtään väsy.

Porkkanaa, kesäkurpitsaa, omenaa

Mutta noin niinku muuten, nelikuinen on aika mainio tyyppi. Kehittää uusia taitoja hurjaa tahtia, seurustelee, on vaativainen, raskas, kiljahtelee ilosta ja tunkee kovalla ärinällä suuhunsa suunnilleen kaiken mahdollisen.

Isi ja tytär lukee

Koskaan en oo hankala