Ihan kuin joku olisi käynyt salaa kuvaamassa meidän aamujamme...
maanantai 15. joulukuuta 2014
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Hämäys eli harhautus
Kymmenkuinen on nopea. Ja utelias.
Kymmenkuisen äiti on kekseliäs. Lelujen heiluttelu on so last season, ne ei vie huomiota kun mutsilla on selvästi jotain kiinnostavampaa meneillään. Pitää siis hämätä.
Huippuhämäyskonsti on halpa ja sitä on saatavalilla eri kokoisissa valkoisissa rullissa etuliitteellä talous- ja wc-. Hätätapauksessa myös sanomalehtisellainen saattaa välttää.
Mutsi ripustaa nyt pyykit, tekisitkö sä sillä välin vaikka vähän pikkusilppua?
Joo, mä teen.
Ja myönnän: eräänä iltana taistelin leivinuunin sytyttämisen kanssa liki tunnin, ja homman keskeytti koko ajan pieni nelinkontin liikkuva henkilö joka lähestyi mutisten omaa jargoniaan (epäilyttävästi kuulostaa siltä kuin se sanoisi auttaa-auttaa-auttaa). Silloin turhaannuin, kaivoin kaapista talkkunamurot ja levittelin niitä ympäri keittiön lattiaa. Pieni auttaa-auttaa-auttaa -henkilö jahtasi muroja keskittyneesti ainakin viisi minuuttia, ja sain kuin sainkin lopulta niskalenkin oikuttelevasta leivinuunista.
Tätä tekstiä kirjoittaessani pikkusilppuri pisti uuteen uskoon Kodin Kuvalehden, joka minulla oli ikävästi kesken. Elämä on valintoja - joko luen lehteä tai kirjoitan blogia rauhassa. Molempia ei voi saada.
Kymmenkuisen äiti on kekseliäs. Lelujen heiluttelu on so last season, ne ei vie huomiota kun mutsilla on selvästi jotain kiinnostavampaa meneillään. Pitää siis hämätä.
Huippuhämäyskonsti on halpa ja sitä on saatavalilla eri kokoisissa valkoisissa rullissa etuliitteellä talous- ja wc-. Hätätapauksessa myös sanomalehtisellainen saattaa välttää.
Mutsi ripustaa nyt pyykit, tekisitkö sä sillä välin vaikka vähän pikkusilppua?
Joo, mä teen.
Ja myönnän: eräänä iltana taistelin leivinuunin sytyttämisen kanssa liki tunnin, ja homman keskeytti koko ajan pieni nelinkontin liikkuva henkilö joka lähestyi mutisten omaa jargoniaan (epäilyttävästi kuulostaa siltä kuin se sanoisi auttaa-auttaa-auttaa). Silloin turhaannuin, kaivoin kaapista talkkunamurot ja levittelin niitä ympäri keittiön lattiaa. Pieni auttaa-auttaa-auttaa -henkilö jahtasi muroja keskittyneesti ainakin viisi minuuttia, ja sain kuin sainkin lopulta niskalenkin oikuttelevasta leivinuunista.
Tätä tekstiä kirjoittaessani pikkusilppuri pisti uuteen uskoon Kodin Kuvalehden, joka minulla oli ikävästi kesken. Elämä on valintoja - joko luen lehteä tai kirjoitan blogia rauhassa. Molempia ei voi saada.
 |
| Mutsin pienet ja vähemmän pienet apujoukot |
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Eikä siinä vielä kaikki!
Pikkuässällä on käsi paketissa ja nyt sille raasulle tuli vielä flunssa.
Ostin sellaisen ällöttävän imupillin jolla imetään räkää lapsen nenästä. Filtteristä huolimatta olen saanut räkäsattumia omaan suuhuni ja nyt vähän kurkkua karhentaa. Posket on kroonisesti lommolla ja hyperventilaatio uhkaa. Laps sätkii karkuun ja kiljuu kuin pistettävä sika kun yritän auttaa sitä saamaan henkeä liman seasta. Ostin myös suolavesisuihketta jossa on "pehmeä sumu", suomeksi se tarkoittaa jäätävää piikkimäistä truittausta joka menee epäilemättä nenästä suoraan aivoihin.
Näitä juttuja ei neuvolassa kerrottu.
Ei sillä että meillä olisi neuvolassa kerrottu juuri mitään muutakaan.
Vaistolla mennään mutta näköjään sillä pärjää ihan hienosti.
Jos jotain positiivista, niin nukkumiset sujuu hyvin. Olen palannut omaan sänkyyn ja nukutaan nyt siis koko sakki taas samassa makuuhuoneessa. Pikkuässä nukkuu pääsääntöisesti yöt heräilemättä klo 20.30(tai 21) - 06 (joskus poikkeuksellisesti 07). Joitain ähinäöitä mahtuu mukaan mutta maidon perään ei ole itketty eikä satunnaiset seisoskelut haittaa, kun lapsi kuitenkin nukahtaa heti uudelleen kun sen laskee takaisin makuulle. Ihan mahtavaa.
Toinen ihan mahtava asia on se, että kun lopetin yöimetykset, hävisi tissit. Olen ehkä maailmankaikkeuden ainoa ihminen joka on aivan haltioissaan kun tissit kutistuu päivä päivältä! Olen saanut kaivaa "hylättyjen tissiliivien muovikassin" kaapinperukoilta ja valita sieltä pienempiä liivejä käyttöön. Vielä imetän 3 - 4 kertaa päivässä vaikka maidontulo on todella paljon vähentynyt. Katsotaan koska tämä loppuu kokonaan. Ei minun ole mikään mahdoton kiire lopettaa, mutta onhan tätä taivalta tässä jo tehtykin. Kymmenen kuukautta on minun mittapuullani iäisyys.
Ostin sellaisen ällöttävän imupillin jolla imetään räkää lapsen nenästä. Filtteristä huolimatta olen saanut räkäsattumia omaan suuhuni ja nyt vähän kurkkua karhentaa. Posket on kroonisesti lommolla ja hyperventilaatio uhkaa. Laps sätkii karkuun ja kiljuu kuin pistettävä sika kun yritän auttaa sitä saamaan henkeä liman seasta. Ostin myös suolavesisuihketta jossa on "pehmeä sumu", suomeksi se tarkoittaa jäätävää piikkimäistä truittausta joka menee epäilemättä nenästä suoraan aivoihin.
Näitä juttuja ei neuvolassa kerrottu.
Ei sillä että meillä olisi neuvolassa kerrottu juuri mitään muutakaan.
Vaistolla mennään mutta näköjään sillä pärjää ihan hienosti.
Jos jotain positiivista, niin nukkumiset sujuu hyvin. Olen palannut omaan sänkyyn ja nukutaan nyt siis koko sakki taas samassa makuuhuoneessa. Pikkuässä nukkuu pääsääntöisesti yöt heräilemättä klo 20.30(tai 21) - 06 (joskus poikkeuksellisesti 07). Joitain ähinäöitä mahtuu mukaan mutta maidon perään ei ole itketty eikä satunnaiset seisoskelut haittaa, kun lapsi kuitenkin nukahtaa heti uudelleen kun sen laskee takaisin makuulle. Ihan mahtavaa.
Toinen ihan mahtava asia on se, että kun lopetin yöimetykset, hävisi tissit. Olen ehkä maailmankaikkeuden ainoa ihminen joka on aivan haltioissaan kun tissit kutistuu päivä päivältä! Olen saanut kaivaa "hylättyjen tissiliivien muovikassin" kaapinperukoilta ja valita sieltä pienempiä liivejä käyttöön. Vielä imetän 3 - 4 kertaa päivässä vaikka maidontulo on todella paljon vähentynyt. Katsotaan koska tämä loppuu kokonaan. Ei minun ole mikään mahdoton kiire lopettaa, mutta onhan tätä taivalta tässä jo tehtykin. Kymmenen kuukautta on minun mittapuullani iäisyys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)