Kymmenkuisen äiti on kekseliäs. Lelujen heiluttelu on so last season, ne ei vie huomiota kun mutsilla on selvästi jotain kiinnostavampaa meneillään. Pitää siis hämätä.
Huippuhämäyskonsti on halpa ja sitä on saatavalilla eri kokoisissa valkoisissa rullissa etuliitteellä talous- ja wc-. Hätätapauksessa myös sanomalehtisellainen saattaa välttää.
Mutsi ripustaa nyt pyykit, tekisitkö sä sillä välin vaikka vähän pikkusilppua?
Joo, mä teen.
Ja myönnän: eräänä iltana taistelin leivinuunin sytyttämisen kanssa liki tunnin, ja homman keskeytti koko ajan pieni nelinkontin liikkuva henkilö joka lähestyi mutisten omaa jargoniaan (epäilyttävästi kuulostaa siltä kuin se sanoisi auttaa-auttaa-auttaa). Silloin turhaannuin, kaivoin kaapista talkkunamurot ja levittelin niitä ympäri keittiön lattiaa. Pieni auttaa-auttaa-auttaa -henkilö jahtasi muroja keskittyneesti ainakin viisi minuuttia, ja sain kuin sainkin lopulta niskalenkin oikuttelevasta leivinuunista.
Tätä tekstiä kirjoittaessani pikkusilppuri pisti uuteen uskoon Kodin Kuvalehden, joka minulla oli ikävästi kesken. Elämä on valintoja - joko luen lehteä tai kirjoitan blogia rauhassa. Molempia ei voi saada.
 |
| Mutsin pienet ja vähemmän pienet apujoukot |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti