torstai 7. marraskuuta 2013

Like my style?


Olen jo syyskuun alussa manannut sitä, ettei raskaana oleville ole ulkoilu- tai työvaatteita. Kovasta hakemisesta huolimatta ei niitä ole löytynyt vieläkään, joten nyt jokapäiväinen lookini on kerrassaan hurmaava. Haluan huomauttaa, että kyseiset housut oli vielä kesällä minulle niin isot, että niiden napin ja oman napani väliin mahtui nyrkki. Nyt niissä ei mene vetoketju kiinni enää senttiäkään joten ylhäälläpysymisen todennäköisyys alkoi olla lottovoiton luokkaa. Siispä hankin henkselit. Koirakin kuvassa on niin masentuneen näköinen kuin olla ja voi, kai sitäkin hävettää emäntänsä tyylitajuttomuus. 

Rv 26+1


Rv 26+1


Kupu näyttää kutakuinkin tuolta tällä hetkellä. Kohta saa taas mennä tissiliiviostoksille kun D-kuppikin alkaa ahdistaa ja tisseissä on kamalan rannut aina iltaisin. Kumartuminen maata kohti täytyy nykyään suorittaa jalat levällään, polvet auki ja perä pitkänä kuin ankalla, muuten maha törmää reisiin ja kumartuminen jää vain haaveeksi.

Tällä viikolla tunsin kun vauvalla oli hikka! Tasainen pieni hypytys pitkän aikaa samassa kohdassa. Hassua.

Vauva liikkuu tosi paljon, se majailee jotenkin poikittain tuolla mahassa, pylly ja jalat kohti oikeaa kylkeäni ja pää kohti vasenta nivustaivetta. Potkut tuntuu välillä melkein selän puolella, ja vauvan selkää pystyy kädellä tunnustelemaan mahan päältä. Kovalta tuntuu!

Ostimme viikko sitten lastenvaunut. Ne ovat kuutisen vuotta vanhat Teutonia Prestige yhdistelmätvaunut, saatiin ne käytettynä niin ääreet siisteinä ja hyvinpidettyinä ja jos jonkinlaisella kaupanpäällisellä 200 eurolla, ettei voitu jättää ostamatta. Meillä oli suosikkilistan kärjessä ehkä hiukan noita Teutonioita korkeammalla Gessleinin F6 -yhdistelmät, mutta uskon että tehtiin hyvät kaupat näissä. Pääasia täällä maalla on, että vaunuissa on hyvät ilmakumirenkaat ja kunnon jousitus, eikä meidän kiemuraiseen, lisäosilla sataan kertaan laajennettuun taloon voi kovin leveitä vankkureita hankkia, muuten jää johonkin mutkaan jumiin. Teutoniat ovat kapeat, kevyehköt, hyvin jousitetut, niissä on työntöaisan säätö ja työntösuunnan kääntö, ja ne tosiaan palvelevat myös rattaina sitten kun vauva kasvaa niin isoksi ettei enää viihdy pelkässä makuuasennossa. Kivat ovat. Tungin ne vaatehuoneeseen ja ehkä ne kohta lakkaavat ahdistamasta niin että voin perehtyä niihin hieman tarkemmin...

Oma vointini on ollut ihan hyvä, jalkakramppeja olen saanut hieman kuriin lisäämällä magnesiumia, juomalla joka päivä "tavoitepullon" 1,5 litraa vettä muiden juomisten päälle, koittamalla pitää jalkoja ylhäällä aina kun olen huilaamassa ja voitelemalla pohkeet iltaisin joko Mobilatin kylmägeelillä (siinä ei ole mitään oikeaa vaikuttavaa ainetta joten teho on lähinnä mentholissa joka viilentää ihon) ja hevosten arnikageelillä. Henkisesti on vain taas ollut aika raskasta, eilen jouduttiin lopettamaan asiakkaan hevonen jonka jalka katkesi tapaturmaisesti, ja oma ja tuttujen ihmisten suru on suuri ja painava. Saattomatkan jälkeen kotiintullessani teki ihan suunnattomasti mieli tehdä viinapaukku ja parkua kunnolla rauhassa elämän vääryyttä. Tyydyin pelkkään parkumiseen.

Ei kommentteja: