Syntymä

Niin sen sitten tiesi

5. helmikuuta aamuyöstä heräsin limatulpan irtoamiseen ja siitä samantien säännöllisinä alkaneisiin supistuksiin
10 minuutin välein, ei epäilystäkään etteivätkö ne olisi nyt niitä oikeita

Kuuntelin supistuksia itsekseni puolitoista tuntia, sitten herätin miehen
noustiin ja mies lähti koirien kanssa otsalamppu päässä aamulenkille ja sytyttämään pannuhuoneeseen tulet
syötiin aamupalaa
ja supistukset tuli koko ajan, seitsemän minuutin välein, sitten pikkuhiljaa viiden, kolmen.

Viimeinen mahakuva 39+4

Vähän reilu neljä tuntia supistusten alkamisesta lähdettiin sairaalaan
siellä ensimmäiseksi piti täyttää lappu ruokailutoiveista
ajattelin että onpas saatanan korni tilanne, istun tässä vastaanottoaulassa vieraiden ihmisten kanssa, kolmen minuutin välein tulevien supistusten kanssa, ja täytän kyselyä, haluanko syödä aamulla hiivaleipää vai ruisleipää vai puuroa vai mehukeittoa

Kornit tilanteet jatkuivat, kun vauvalta otettiin sydänkäyrää
sairaalassa tehtiin remonttia ja raksamiehet olivat hentoisen verhon takana ja ihmettelivät, miten joku johto on kattorakenteisiin vedetty ja mitäköhän soppaa on tänään lounaaksi
ja minä siellä maha paljaana piuhoissa kiinni
vauvan sydänäänten tasainen jumpsutus ja supistuskäyrä johon piirtyi säännöllisiä kuvioita, ja mies jalkopäässä sairaalakassin kanssa, eksyneen näköisenä

Nytkö se todella tulee?

Kotiin ei enää päästetty vaikka synnytys oli vasta alussa
kohdunsuu hiukan auki ja kanavaa jäljellä

Jäätiin odottelemaan
käytiin kanttiinissa
supistukset napakoitui vähitellen
mutta edelleen kipu oli siitä erikoista, että se todella kesti vain supistuksen ajan ja siinä välissä olin kokonan kivuton
juteltiin, sitten puuskutin supistuksen läpi, sitten jatkettiin juttelua
vähitellen alkoi tulla tarve pitää ääntä supistuksen aikana
matalaa hyminää ja vokaaleja

Oltiin juuri siirtymässä synnytyssaliin jossa olisi amme
kun oma verenpaineeni tipahti yhtäkkiä ja meinasin pyörtyä
äkkiä huoneessa oli monta kätilöä jotka kippasivat minut sairaalasänkyyn ja laittoivat tippaan ja sanoivat, ettei mihinkään ammeisiin mennä noilla paineilla
paineet oli 70/49, mutta nousivat makuuasennossa pian takaisin normaaliin ja hutera olo väistyi
"on tosi harvinaista tällainen"

Vuoro vaihtui ja tuli uusi kätilö
oli iltapäivä
olin neljä senttiä auki ja pyysin jotain kipuun
Sain lihakseen kipupiikin, ja sen turvin jaksoin taas muutaman tunnin

Supistukset alkoi olla aika äkäisiä
ja tilattiin epiduraali
jota sitten saikin odottaa
kuulin jo toistamiseen miten harvinaista on, että näin käy

Odotettiin epiduraalia kaksi tuntia
kivusta ja väsymyksestä heikot lihakseni alkoivat supistusten välissä täristä ja hampaat lyödä loukkua
enää ei voinut liikkua kivun kanssa, aloin hetkeksi mennä paniikkiin etten selviä enkä kestä
aiemmin olin pysynyt jalkeilla ja istunut jumppapallolla ja nojaillut seiniin
nyt vain makasin kyljelläni ja uikutin

Sain vähän niin kuin lohdutukseksi kohdunkaulanpuudutteen
josta ei juuri ollut iloa
mutta sen laittoi ihanan kannustava gynekologi joka kertoi minun olevan viisi senttiä auki

Sitten iltaseitsemältä tuli anestesialääkäri
laittoi epiduraalin (synnytyskertomuksen mukaan "hienosti yhdellä pistolla")
ja siitä aukeni taivas
Supistuskäyrälle piirtyi piikkejä enkä minä tuntenut mitään
jalat kantoivat normaaliin tapaan, joten hetken torkuttuani lähdin taas liikkeelle

Epiduraalikanyyli siellä jossain teippien alla

Epiduraalia lisättiin pariin otteeseen illan mittaan
ja taas vaihtui kätilö, nyt tuli jo yövuorolainen paikalle

Ponnistamisen tarve alkoi kun olin auki 7-8 cm
sitä hillittiin laittamalla pudendus-puudute, joka auttoikin, mutta vei myös jaloista aika lailla kaiken tunnon
samalla puhkaistiin kalvot
yritin lähteä vessaan mutta jalka alkoi taittua polvesta väärään suuntaan ilman että tunsin mitään
joten katsoin parhaaksi pysytellä pääasiassa makuulla tai konttausasennossa sängyllä

Pudenduksen vaikutus alkoi heiketä yhdentoista maissa
sain sitä lisää
sitten se alkoi heiketä uudestaan kahdentoista maissa ja sain sitä taas lisää
vuorokausi vaihtui
puudutus ei enää tehonnut
olin yhdeksän senttiä auki
kipu repi nivusta ja tuli toinen paniikinläheinen hetki
puudutteista huolimatta tunsin tarvetta ponnistaa ja kipu oli leikkaava ja kaiken läpäisevä

Sitten kätilö antoi luvan hiukan koittaa ponnistamista
olin haaveillut että ponnistaisin jakkaralla tai konttausasennossa, mutta olin niin väsynyt ja kipeä etten voinut kuvitellakaan että alkaisin vaihtaa asentoa
niinpä olin siinä puoli-istuvassa josta vannoin että sillä lailla en synnytä
ja aloin ponnistaa, puoli yhdeltä yöllä 6. helmikuuta

Ponnistaminen
oli kipeää, luonnollista, eläimellistä
luulin ettei tärisevä kehoni jaksa enää mitään
ja miten hienosti se jaksoi
ja miten oli vain pakko työntää sinne missä eniten sattui

Kätilö kehui että hienosti tulee
ja muistan miettineeni että puhuuko se vain lämpimikseen vai tuleeko se oikeasti hienosti

Sitten syntyi pää
vauvan hengitystiet imettiin koska lapsivesi oli ollut vihertävää
kätilö auttoi hartiat, se tuntui oikeastaan ikävimmältä koko hommassa
ja sitten, 26 minuuttia ponnistusvaiheen alusta, muljahdus
ja heti napakka parku

Meidän tyttö
lämpimännihkeä pieni tyttö
3775 g ja 52 cm


Taisteluvaurioita kursittiin kokoon kuudella tikillä
istukan syntyminen tuntui vähän ikävältä kun kätilö painoi sen mahan päältä ulos
mutta vauva oli rinnan päällä silmät suurina ja sillä oli kaikki pienet sormet, laskettiin ne miehen kanssa

Miten rajua
miten ihmeellistä
miten se voi sieltä tulla

meidän pieni muukalainen.