Refluksi?

Vauvan pienet nukkumaähinät ja vatsanväänteet muuttuivat jatkuvaksi kivun vääntelehtimiseksi ja kirkumiseksi. Puklua alkoi lentää kaaressa ja tulla kaksi tai kolmekin tuntia syötön jälkeen, se on kokkareista ja haisee happamalta. Vauva ei ole pystynyt nukkumaan, silmät lurpsahtaa kiinni ja sitten taas nousee jotain ylöspäin suuhun ja alkaa nieleskely ja maiskuttelu ja lopulta huuto. Vauvaa on ollut vaikea pidellä kun se on taittanut itseään taaksepäin kaarelle

On hetkutettu.
Jumppapallon päällä istuen, vauva sylissä tai olalla, siinä on hetken hyvä olla.
On nukuttu vartteja ja puolituntisia. Jos vauva syö kahden tai kolmen tunnin välein läpi yön, ja joka syötön jälkeen menee kipuun ja nukahtamiseen puolitoista tuntia, niin lyhyelläkin matematiikalla pääsee lopputulokseen, ettei äiti ja isi juuri nuku.

On tehty virheitä ja opittu niistä.
Mitä tekee vauva johon sattuu koko ajan? Haluaa syödä, koska imeminen lohduttaa. Mutta mitä tekee syöminen jatkuvassa käymistilassa olevalle mahalaukulle? No ei hyvää. Ja mitä seuraa siitä kun täysivatsainen vauva haluaa syödä lohduksi vielä vähän, niistä äidin täpötäysistä suihkutisseistä? Siitä seuraa sellainen määrä yli äyräiden lentävää puklua että hetken pelkäsin vauvan hukkuvan.

On mahdotonta tietää, mikä olisi oikea toimintatapa. Tällaista järjestelmällistä ihmistä se raastaa. Että pitää yrittää ja erehtyä. Olen yrittänyt imettää lapsentahtisesti mutta ei tämä lapsikaan aina tiedä, mikä sille olisi hyvästä. Joskus tissiä ja maidonhajuista äitiä parempi onkin tutti ja isin tiukka syliote ja isin kärsivällisyys - uliseva viulunkielenjäykkä univelkainen äiti ei aina ole parasta seuraa kipuilevalle vauvalle.


Oltiin eilen lääkärissä, ja siitä jäi ristiriitainen olo. Lääkäri koitti hiukan tarjota vaihtoehtoa, että kaikki vauvat itkee ja puklaa ja valvottaa. En huolinut. Minun vaistoni sanoo ettei vauvan kuulu näissä määrin olla kipeä. Onhan meidän vauvan paino noussut, ei se kaikkea syömäänsä siis oksenna. Mutta kysymys kuuluukin: täytyykö vauvan olla niin pitkään niin kipeä että sen paino laskee, ennen kuin sen kipua voidaan hoitaa?

Saatiin hiukan kinuamalla lähete 24 tunnin ph-mittaukseen, jolla voidaan todeta mahalaukusta nousevien happamien virtausten määrä ja siten määrittää, onko kyse refluksitaudista. Aika on kuitenkin vasta kahden viikon päästä, joten sitä odotellessa kokeillaan maidonsakeuttajaa ja närästyslääkettä, Gavisconia.

Nyt on vuorokausi lääkäristä ja uskomatonta kyllä, maidonsakeuttaja toi meillä neljän tunnin yhtenäisen yöunen ja vauvan, joka oli valveilla päivällä, ei vääntelehtinyt tomaatinpunaisena sylissä vaan hymyili ja seurusteli sitteristä käsin. En juhli vielä, voihan tämä olla sattumaakin...

Maidonsakeuttaja on vaan rintaruokitulle vauvalle tosi työläs käyttää! Korvikkeeseen se vain sekoitettaisiin ja ei muuta kuin pullo vauvalle, mutta rintaruokitulle käyttöohje sanoi seuraavaa: Keitä 25 ml vettä ja jäähdytä se noin 40-asteiseksi. Lisää 1 mittalusikallinen jauhetta. Sekoita hyvin ja anna lapselle lusikalla pieninä annoksina ennen imetystä. 

Tuli olo, että onkohan tätä koskaan testattu käytännössä...? Nälkää karjuva rimpuileva vauva kainalossa pitäisi alkaa keitellä ja jäähdyttää ja sekoittaa ja vielä lusikoida tuota tahmaa suuhun? Ei toimi. Ei toiminut ruiskullakaan, tuli raivoa ja sotkua. Sitten pumppasin omaa maitoa, sekoitin jauheen siihen ja annoin ruiskulla suuhun. Vähän vähemmän raivoa kun tökötti sentään maistui tutulta, mutta hidastahan se on, ja kärsimättömälle tytölle tuli loppujen lopuksi kuitenkin raivo.

Sitten tein omasta maidosta ja keitetystä vedestä sekoituksen, hiukan enemmän kuin tuo 25 ml jotta siitä tuli notkeampaa, lämmitin sen, sekoitin jauheen ja annoin tuttipullosta. Voila! Ei raivoa eikä sotkua, ja päästiin nopeammin varsinaisiin syöntipuuhiin rinnalle. Mutta täytyy myöntää etten oikein ole tuon jatkuvan pumppaamisen fani, joten saatan vieläkin vetää mutkia suoremmaksi ja sekoittaa jauheen korvikkeeseen. Etenkin kun nyt alkaa olla jonkinlainen balanssi maidontulon ja menekin suhteen. En uskalla horjuttaa sitä pumppailulla. Vauva kuitenkin saa ravinnokseen rintamaitoa, onko se sitten niin vaarallista antaa "lääke" tuttipullosta korvikkeen seassa? (neuvola varmaan ristiinnaulitsee minut tästä valinnasta.)

Gaviscon on vauvasta pahanmakuista ja senkin käyttö on jokseenkin hankalaa. 30 min ruokailun jälkeen ruiskulla suuhun. No eihän tuollainen mitään niele jos se maistuu pahalta! En ole vakuuttunut myöskään tämän tehosta. Täytyy testailla ja seurata. Nyt on sellainen kutina että tuo sakeuttaja oli se joka ensisijaisesti rauhoitti vauvan kipua.



On tämäkin maailma. Niin ummikkona joutuu äidiksi ettei mitään järkeä.