Me kun ollaan tällainen susipari, avoliittoa takana kuusi vuotta mutta ei papin aamenta eikä maistraattivihkimistäkään, niin lapsen synnyttyä kohtaamme sellaisen asian kuin isyyden tunnustaminen.
Rupesin tätä asiaa mielenkiinnosta penkomaan ja opin, että isyyden voi käydä kunnan lastenvalvojalla tunnustamassa vasta kun lapsi on syntynyt. Lapsi ei myöskään voi saada isänsä sukunimeä jos isyyttä ei ole tunnustettu, joten lastenvalvojalle pitäisi mennä esittämään asiansa hyvinkin pikaisesti syntymän jälkeen.
Mutta tässä on sellainen yksi pieni porsaanreikä, joka minua kovasti kaivelee:
Avioliitossa syntyneen lapsen isäksi merkitään automaattisesti aviomies. Avoliitossa ei vastaavaa isyysolettamaa ole ja lapsi saakin syntyessään vain yhden vanhemman ja huoltajan, äitinsä. Äidin avopuolisolle ei synny oikeuksia tai velvollisuuksia lasta kohtaa ennen kuin isyys on vahvistettu. (lähde)
Koska isyyttä ei voi tunnustaa ennen lapsen syntymää, niin jos sattuisi niin hullusti että äiti menehtyisi synnytykseen, jäisi lapsi orvoksi. Vaikka kuinka avopuoliso olisi ollut mukana synnyttämässä. Tai jos kävisi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen miehelle kävisi köpelösti ja henki lähtisi, niin minä en saisi koskaan lapselleni merkityksi isää? Kun ymmärtääkseni yksipuolisesti ilman toisen osapuolen kuulemista isyyttä ei voida tunnustaa tai määrittää.
MIKSI isyyttä ei voi vapaaehtoisesti käydä tunnustamassa ennen lapsen syntymää? Kun aiemmin pohdin näitä kohtukuolemaan liittyviä byrokraattisia seikkoja hautaamisvelvollisuudesta jne., niin jos siis avoliittoon syntyy ennenaikainen lapsi joka menehtyy heti synnyttyään tai syntyy kuolleena, jää lapsi kokonaan isättömäksi. Isyyttä ei siis myöskään voi tunnustaa lapsen kuoleman jälkeen!
Olen ollut avioliittovastainen vähän koko ajan, ja tällaisina hetkinä negatiivisuus oikein roihahtaa. Johan se nyt on helvetti että edelleen eletään jotenkin niin kirkon sanelemassa yhteiskunnassa että avioliitto on ainoa oikea tapa kahden aikuisen ihmisen jakaa elämänsä. En vain ymmärrä. Miksei me voida käydä jo nyt selvittämässä isyysasiaa, ennen kuin lapsi on syntynyt? Jotta se sitten syntyessään, joko elävänä tai kuolleena, saisi olla isänsä jälkeläinen? Kun kuitenkin isyyden tunnustaminen on lomakkeen täyttöä - osataan me sanoa jo tässä vaiheessa, että seurustelu alkoi tuolloin ja avoliitto tuolloin ja lapsen siittämisajankohtana ei ole käyty vieraissa eikä noin niin kuin muutenkaan suhteen aikana. Miksi pitää rontata se viikon-kahden ikäinen vauva johonkin toimistoon jotta tämän lapukan saa täyttää?
Aargh, ihan nousee savu korvista tämän takia! Saatanpa olla hankala ihminen ja soittaa ensi viikolla kotikunnan lastenvalvojalle ja laittaa hänetkin selvittämään, onko tilanne ihan todella tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti