On ihan mustaa ja märkää ja kumisaapaskeliä. Viime vuonna tähän aikaan oli -20°C, en tiedä oliko sekään nyt ihan ihanteellinen joulukeli kun taloa sai lämmittää hartiavoimin että vierailla ei jäätyisi räkä nenänpäähän, mutta oli ainakin lunta ja valkoista ja talvi.
No, nyt mennään näillä, toivon vaan ettei tule myrskyjä ennen taikka jälkeen joulun, meillä nuo sähköt tahtoo olla aika köykäisessä. Muistelen vieläkin kahden vuoden takaista tapaninmyrskyä, joka vei meiltä sähköt liki viideksi vuorokaudeksi. Jossain siellä kolmannen päivän kohdalla alkoi vitsit olla vähissä, valoisaa aikaa vuorokaudessa on tähän aikaan vuodesta nippanappa kuusi tuntia ja loput oltiin kuin pussissa, ihan pilkkopimeässä. Ja niin vaan hoidettiin otsalampun valossa hevosia entiseen tapaan. Olisin varmaan tullut sekopäiseksi jos olisin ollut yksin silloin kaikki illat, mutta onneksi mies sattui olemaan talvilomalla joten pelattiin sitten kynttilänvalossa niin paljon ristinollaa ja hirsipuuta ettei ehkä vapaaehtoisesti pelata niitä koskaan. Ja nukuttiin 13-14 tuntisia öitä kun ei vain ollut mitään muutakaan tekemistä. Ja ruuaksi syötiin mitä pikkuhiljaa sulavassa pakastimessa sattui olemaan, lähinnä marjoja ja sieniä eri muodoissaan. Leivinuuni-puuhella onneksi takaa sen ettei ihan kylmetytä tai nälkään kuolla vaikka sähköä ei olisikaan, mutta esim. lämmintä vettä ei luonnollisesti tule mistään, joten sitäkin sitten lämmitettiin kattiloissa ja kaadettiin kuupalla vuorotellen toistemme päähän suihkukopissa, jotta voisi edes kuvitella peseytyneensä.
Enää en marmata parin tunnin katkoista vaikka ne harmittaisivatkin, olen vain tosi kiitollinen jos sähköt palaavat saman vuorokauden aikana, ja aina äkkipimeän iskiessä varaudun heti pahimpaan, monen vuorokauden sähköttömyyteen.
Joulu.
Äitini ja veljeni tulevat meille joulunviettoon, se on ollut tapana nyt kolme viimeistä vuotta kun ei me täältä oikein päästä mihinkään irtautumaan. Tänäkin vuonna sanoin hoitavani tallin itse vaikka lomapäiviä riittäisikin pidettäväksi. Tykkään kuitenkin vähän rauhoittaa joulunaikaa, talli on joulunakin auki mutta rajoitetumman ajan. Meillä käy vuoden jokaisena päivänä useampi ihminen pihassa hevostaan hoitamassa ja aina siinä saa hiukan olla skarppina eikä voi ihan elellä niin kuin tykkää, joten olen katsonut parhaaksi ottaa juhlapyhinä hieman omaa aikaa työstäni rajaamalla aukioloja. Hevosten hoitoon se ei tietenkään voi vaikuttaa, hommat hoidetaan kuten kaikkinä muinakin päivinä.
Olen puuhastellut jouluruokia suurella ilolla, on tullut porkkanalaatikkoa, bataattilaatikkoa (ensi kertaa! Olen kuullut niin paljon kehuja tästä ihmeestä eikä valmistuksessa vaadita mitään kikkailuja joten ajattelin kokeilla onko maineensa veroista), maksalaatikkoa (tätäkin ensi kertaa! Mies on joutunut tyytymään aina Saarioisten versioon mutta kun perehdyin maksalaatikon tekoon niin totesin senkin olevan helppoa ja tosi halpaa, joten ei muuta kuin tekeytymään. Ostamani määrä jauhettua naudanmaksaa maksoi huikeat 94 senttiä), aura-punajuurilaatikkoa (ihan parasta, tätä tosin syödään meillä ympäri vuoden) sekä viisi joululimppua, yksi omaan käyttöön ja loput lahjaksi. Vielä on tekolistalla perinteinen rosolli sekä perunasalaatti ja jälkiruokakakku, joka on tänä vuonna luumuinen charlotte russe.
Lisäksi on siivottu kämppää pienissä erissä päivä kerrallaan, ei millään hullunstressillä mutta joulu on ihan hyvä syy käydä perusteellisemmin läpi tätä eläintarhaa. Karvatonta ja hiekatonta ja steriiliä meidän kodista tuskin koskaan saa vaikka kuinka kuuraisi, mutta jos nyt isoimmat pölypallot ja kuolaroiskeet pesisi kerran-pari vuodessa pois niin olisi jo tosi hyvä. Normaaliin perussiivoukseen kun olennaisesti kuuluu se, että kun alkaa kiertää huonetta imurin kanssa, niin lähtöpisteeseen palatessa se näyttää siltä kuin ei olisi siitä koskaan imuroinutkaan.
Maha keikkuu menossa mukana, tänään täyttyi rv 33 ja näytän tältä:
Lonkat on löysät ja nyt ehkä voin sanoa että olen tuntenut liitoskipuja, jos ne ovat niitä sellaisia teräviä vihlaisuja jossain tuolla häpyluun tietämillä. Sanoin tänään miehelle, että en ole tiennyt että kyykystä nousemiseen tarvitaan näin paljon lihasvoimaa, tuntuu että saan ihan kunnolla tiristää pohkeilla ja reisillä että pääsen ylös. Selkää tosin ei voi kovin räväkästi suoristaa sillä vatsanahka kinnaa vastaan. Yöt olen alkanut nukkua lisätyynyn kanssa, tyyny kuuluu mahan alle koska muuten nahka kirraa ikävästi koko yön ja vauva saa raivokohtauksia kun pusertuu jotenkin ahtaalle yksiössään. Tyynyn kanssa kyljen kääntäminen vaatii kuitenkin aina pienen heräämisen, jotta saan napattua tyynyn matkaan ja käännyttyä ja aseteltua tyynyn uudestaan. Muuten nukun edelleen varsin sikeästi ja hyvin.
Minua ei kuitenkaan särje eikä kolota, joten kestän satunnaisia kipuja ihan hienosti, kunhan ne ovat tuollaisia tilanteeseen sidottuja ja tulevat ja menevät. Laskettuun aikaan on 7 viikkoa ja ajattelin vielä ainakin puolet siitä jaksaa olla tyytyväisesti raskaana enkä marista, että tulisi jo ulos. Vaikka ei sillä, olen aika malttamaton tapaamaan tuon pienen mönkijän tuolta sisuksistani, joten sen puoleen ei haittaisi, jos se vaikka tulisikin ulos viikon-kaksi ennen laskettua aikaa.
Sain äitiyspäivärahapäätöksen Kelasta tällä viikolla. Ei tässä todellakaan rahoiksi lyödä, tyhmästä päästä kärsii koko pankkitili. Mitäs olen maksanut niin pikkuista eläkevakuutusmaksua, se on minun päivärahamääräni laskentaperusteena enkä ehtinyt nostaa sitä riittävän ajoissa saadakseni edes sinnepäin järkevän suuruista äitiys- ja vanhempainrahaa. Nyt mennään suurin osa ajasta minimipäivärahalla, josta napataan vielä 20 prosenttia verottajalle, ja se mitä itselle jäisi, kiertää lähinnä minun tilini kautta lomittajien tileille.
Lapsia kannattaa tehdä jos on hyväpalkkainen vakituinen työ joka on jatkunut ennen raskautta ainakin kaksi kokonaista vuotta, koska ensisijaisena päivärahan laskentaperusteena käytetään kahden vuoden takaista verotuspäätöstä, noin niin kuin normaalieläjillä. Toki yrittäjilläkin, mutta silloin ei katsota palkkatuloa tai yrityksen tulosta, vaan sitä summaa jonka on ilmoittanut eläkevakuutusyhtiölle vuotuiseksi työtuloksi. Minä olen kaksi vuotta sitten ollut vielä puolet vuodesta opiskelija ja toisen puolen yrittäjä mutta ilman peltoja ja ilman Myeliä eli eläkevakuutustani, joten siksi hain etuuksia 6 viimeisen kuukauden työtulosumman perusteella. Eikä sen kanssa kikkaileminen ole halpaa, minä korotin työtulosummaani ja sain siitä heti yli 700 euron lisälaskun... Ja silti lopputulos on että mennään minimipäivärahoilla. Niillä olisi menty ilmankin, joten vähän yhtä tyhjän kanssa koko juttu. No, ehkä jatkossa sitten tilanne on parempi, jos pystyn pitämään eläkemaksuni tällä tasolla ja tulee vielä tilanne, että sen mukaan täytyy päättää etuuksien suuruudesta.
Huvittavia tulkintakysymyksiäkin näihin Kelan päätöksiin liittyy: ystäväni on saanut verovapaata apurahaa. Kela ei katso sitä sellaiseksi tuloksi, että se nostaisi vanhempainetuuksien määrää. Toisaalta Kela katsoo tämän samaisen apurahan kuitenkin sellaiseksi tuloksi, että se estää ystäväni puolisoa saamasta asumistukea, koska apurahan johdosta pariskunnan yhteenlasketut tulot ovat liian suuret.
Minun tämän vuoden kirjailija-apurahakauteni eivät (onneksi?) sijoitu tälle ajanjaksolle, jolta tulojani eli maksujani tarkastellaan, joten säästyn ehkä muutamalta harmaalta hiukselta kun ei tarvitse niiden kanssa tapella.
1 kommentti:
Kiva kuulla, että lomitusasiat ovat pikku hiljaa järjestyneet ja olet päässyt tallitöissä jo vähän helpommalla. 7 viikkoa - se kuulostaa todella lyhyeltä ajalta! Etenkin kun ajattelee tätä matkaa alusta asti...
Olen saanut hädin tuskin kuusi kiloa painoa lisää, mutta vaapun jo kuin ankka. Lattialla tuntuu jo nyt olevan koko ajan enemmän ja enemmän tavaroita, joita en millään viitsisi nostaa. Kyykistyminen on, no se alkaa olla aika epämiellyttävää. Laskettuun aikaani on tänään tasan kaksi kuukautta. En ole ehkä ikinä ollut näin rapakunnossa kuin nyt. Onneksi työni ei ole kovin fyysistä ja olen voinut olla töissä.
Olen todennut, ettei kukaan vaapu sen ison mahan takia, vaan niiden selkä- tai liitoskipujen vuoksi. Koska olen pienikokoinen, vaikuttaa myös siltä, että vatsapeitteeni alkavat olla tiukilla mahan venymisen vuoksi. En tiedä, miltä supistukset tuntuvat, mutta sekin vähäinen arkiliikunta, mitä päiviini kuuluu, näyttää vetävän mahan ihan pinkeäksi. En ole mikään himokuntoilija, mutta pitkin hampain olen joutunut luopumaan jopa arkiliikunnasta. Mutta niin. Onneksi nuo kaikki helpottuu lepäämällä, en valita. Oloni on ihan mukava, kun ei enää okseta.
Jollain ihmeen kaupalla olen onnistunut nukkumaan vielä suht sikeästi - niinkin sikeästi, että voin herätä samasta kylkiasennosta, johon olen nukahtanut. En tiedä, kuinka paljon se johtuu siitä, etten yöllä vain jaksa kääntää kylkeä. Mutta harkitsin kyllä, että ottaisin jo toisen tyynyn valmiiksi toiselle puolellekin, niin ei tarvitsisi säätää tyynyn kanssa yöllä! ;)
Rauhallista joulua!
Tyttis
Lähetä kommentti