Hyvä yö, huono yö

Hyvä yö on sellainen, että lapsi nukahtaa helpohkosti ilman huutoraivokohtausta, mielellään vanhan vuorokauden puolella eikä seuraavan. Nukkuu kolme tuntia tai jopa neljä, herää nälkäänsä, kipitetään keittiöön lämmittämään maitotilkka ja sekoitetaan siihen sakeuttajaa ja Cuplaton-tippaa, kipitetään takaisin, nostetaan vauva makuupussistaan rinnalle jossa syö ja johon nukahtaa, ilman kakkaamista, röyhyä, puklua, vääntöä. Jätetään siihen rinnalle nukkumaan koska ollaan jo opittu jotain nukkuvista karhuista ja niiden herättämisestä. Isi nukkuu koko toimituksen ajan. Nukutaan lisää, neljä tuntia ja joskus jopa viisi (viimeistään kolmannen unitunnin kohdalla havahdutaan kokeilemaan sormella nenän alta, vieläkö vauva hengittää) ja herätään uuteen aamuun siinä kahdeksan-yhdeksän välillä. Vanhemmat ovat levänneitä ja jaksavat vaikka ja mitä. Vauva ottaa vielä sitterissä power napit kun äiskä ja iskä syövät aamupalaa. Hymyillään ja ai että.




Sitten on se huono yö.
Se alkaa sillä että yritetään laittaa vauva nukkumaan edes jotenkuten inhimilliseen vauvannukutusaikaan klo 22.30. On yöpuku ja hämärä huone ja syötetään makuulta (hemmetti toinen tissi on alkanut falskata kun imetän makuulta, täytyy käyttää maidonkerääjää ja sekös on mukavaa kun muutenkin saa härvätä noiden purkkien ja pullojen ja ties minkä kanssa kaiken yötä). On iltarutiini tai ainakin yritelmä sellaisesta, josko me joskus opittaisiin ja josko tuo vauvakin.

Vauva ei ole samaa mieltä. Se natisee syötön jälkeen makuupussissaan, silmät on kuin teelautaset, pälyilevät kaikkea mahdollista. Laitetaan harsoa vauvan silmien eteen, jotta se ei saisi nukahtamista estäviä ärsykkeitä. Työnnetään tuttia suuhun ja vauva sylkee sitä yhtä kiivaasti pois. Natina yltyy kitinäksi ja siitä sitten raivohuudoksi. Vauva on punainen ja nihkeä ja haisee hieltä ja huutaa niin että pää tärisee eikä rauhoitu vaikka tekisi mitä. Sitten kun se sattumankaupalla hiljenee (varmaan on niin väsynyt ettei enää jaksa edes huutaa), isiltä pääsee aivastus. Ai ai, isi, väärä hetki! Vauva säikähtää aivastusta ja alkaa uudestaan huutaa. Ja huutaa ja huutaa ja huutaa ja huutaa. Tekee mieli ihan vähän vaan kuristaa isiä kurkusta.

Lopulta vauva hiljenee kun sille saa tuupattua tissin suuhun ja se, varmaan vahingossa, tarttuu siihen. Kello on jotain puolen yön tietämillä. Vauva ehkä vähän vaikuttaa nukahtavalta joten se siirretään makuupussiinsa, laitetaan taas harso kun edelleen silmät pyörii päässä. Vauva ehkä vähän nukahtaa ja sitten juostaan itse syömään pikainen iltapala ja käymään pikainen suihku ja sitten tullaan silmät ristissä itsekin nukkumaan.

Vauva herättää 2.20. Syödään. Puklataan yöpuku märäksi ja aika monta harsoa. Taistellaan unta vastaan, työnnetään tuttia suuhun ja syljetään sitä pois, kitistään silmät kiinni ja aina kun uni koittaa nielaista, säpsähdetään ja aletaan kitistä uudestaan. Toistetaan X kertaa. Ei viitsitä katsoa kelloa kun vauva viimein hiljenee, epäilemättä se on aika lähellä neljää.

Vauva herättää 5.12. Silmät puoliummessa lähdetään keittiöön hakemaan maitotilkkaa ja sakeuttajaa ja Cuplaton-tippaa. Liukastutaan johonkin märkään, tajutaan että se on koiranoksennus. Jatketaan matkaa. Osutaan uudestaan johonkin märkään, tajutaan että sekin on koiranoksennus ja että sitä on muuten ihan hemmetisti ja ihan joka puolella. Mennään ruokkimaan kitisevä vauva, herätetään isi siivoamaan oksennusta. Tulos: vauva syö, puklaa yöpukunsa uudelleen märäksi ja aika monta harsoa myös, ja kitisee ja taistelee unta vastaan. Isi pesee suihkukaapissa mattoa johon koiranoksennus on ehtinyt pinttyä kiinni. Kello on ehkä kuusi. Päästään takaisin sänkyyn, vauva kitisee ja kitinä äityy huudoksi. Isi näyttää uhkaavasti siltä että nukahtaa. Rähistään sille että nyt hoidat tämän nukutuksen, minä oon nukkunut tunnin pätkiä. Laitetaan korvatulpat ja käännytään selin eikä kuitenkaan pysytä niin vaan vedetään tulppaa pois ja räpsytetään valoja ja vauva se vaan puklaa ja kitisee ja sylkee tuttia.

Jossain kohtaa on kuitenkin tullut uni koko porukalle koska vauva herättää 8.20, vääntää pierua ja sitten kakkaa. Lähdetään taas keittiöön ja haetaan maitotilkka ja sakeuttajaa ja Cuplaton-tippaa ja syödään ja noustaan vaihtamaan vaippaa ja puhdasta vaatetta ja ruokkimaan kissaa ja koiraa ja hiphei kun onkin virkeä ja levännyt olo! Pumpataan tissit pitkänä maitoa jotta olis taas päivällä maitotilkkaa sakeuttajaa varten (miksi edelleen siitä korvikkeen käyttämisestä tulee lähes rikollinen olo), keitetään pulloja ja pumppua ja tutteja ja yritetään päästä aamupalalle. Vauva simahtaa sitteriin. Aamupalapöydässä ei hymyilytä.



Mutta onneksi on joskus niitä hyviäkin öitä.