maanantai 23. maaliskuuta 2015

Äiti töissä ja muita mutinoita

Äiti lähti töihin. 

On menty ylämäki alamäki ylämäki alamäki sellaisella tempolla ettei meinaa pää kestää mukana. Olin hetken aikaa työtön, sellaisen ajan ettei te-toimisto ehtinyt saada valmiiksi päätöstään voisinko mahdollisesti saada työttömyyskorvausta. Sitten sain loppukevääksi töitä. Minä joka olen aina sanonut etten pidä lapsista enkä osaa niiden kanssa olla, aloitin koulunkäyntiavustajan työt alakoulussa. Ja tykkään ihan älyttömästi! 

Eikä lainkaan pidä vähätellä sen merkitystä, että nyt minulla on työyhteisö johon kuulun. Aikuisia työkavereita. Minun palkkani juoksee vaikka sairastutaan tai joku muuttaa tai tulee joku muuttuja X jota en osaa ennustaa. Minä en ole koko ajan vastuussa. Se on niin huojentava tunne etten vielä ehkä edes tajua sen suuruutta. No, tässä voisi analysoida maailman tappiin saakka sitä miltä yrittäjästä tuntuu kun onkin palkansaaja, mutta en lähde nyt sille tielle. Sanon vain että olen huojentunut ja toistaiseksi kovin iloinen tästä. 

Teen vain 20 tuntia viikossa, neljänä päivänä. Ne päivät ovat läpsystä vaihto -tyyppisiä päiviä, mies hoitaa Pikkuässää minun työpäiväni ajan ja kun minä tulen, mies lähtee omiin töihinsä. Tiukassa paikassa hälytetään mammaa ja mummoa apuun. Pidemmän päälle kuluttavaa, mutta näillä mennään nyt tämä kevät.

Huippua on myös se, että nyt minulla on päivisin keskustelukumppaneita joiden sanavarastossa on enemmän kuin yksi sana. Tässä on nyt menty kohta kolme kuukautta yhdellä sanalla ja alkaa olla hieman kuluttavaa keskustella kun toinen sanoo aina vaan KISSA. Lamppu on kissa, hevonen on kissa, nappi on kissa, koira on kissa, kissa on kissa, äiti on kissa ja isi on kissa. Ai mutta osaahan Pikkuässä sanoa myös mam-mam. Se tarkoittaa että on hyvää. Se mitä ikinä suussa onkaan. Joskus pikkukivi, joskus jotain ihan oikeasti syötävää.

Vapautin ipanan ehkä isoimmalle hiekkalaatikolle ikinä. Meno oli sen verran virkeää että ostoslistalle tuli kurapöksyt. 



Äitinä olen viime aikoina pohtinut syntyjä syviä, kuten: 

- miksi makaroni makaronina on mam-mam, mutta makaroni makaronilaatikossa syljetään kauhunsekaisella märinällä ulos suusta, 
- miksi perunamuusi ja uunilohi / muusi ja makkarakastike / pinaattiletut / täytä-tähän-vapaavalintainen-ruokalaji on lounaalla mam-mam mutta päivällisellä syljetään kauhunsekaisella märinällä ulos suusta, 
- miksi kakka tulee aina välittömästi sen jälkeen kun on vaihdettu puhdas vaippa, 
- kuinka paljon munakokkelia yksivuotias voi syödä ennen kuin halkeaa, 
- miksi lapseni osaa hyräillä ja hytkytellä Liv-kanavan mainostunnarin, 
- tottuuko siihen koskaan että oma vauva tulee kävellen vastaan huushollissa, 
- miksi kaupassa voi kirmata hyllyväleissä sovituskengät jalassa, mutta kotona samat kengät aiheuttaa parkuhalvaantumisen kylppärin lattialle,
ja
- voiko lapsi kasvaa ja kehittyä normaaliksi jos sen ruokavalio koostuu lähinnä raejuustosta, kananmunasta, puurosta ja appelsiinista?

(no siellä nyt oli se ihan oikea kissa, ja sen kohtaaminen aiheuttaa niin ison riemun ettei suusta tule edes sitä kissaa vaan... no, kuuntele itse videolta!)

2 kommenttia:

Tytti kirjoitti...

Mahtista! Onnea työpaikasta!! Onhan sekin homma omanlaistansa sirkusta, mutta pitää kyllä mielen virkeänä! :D

Juliana kirjoitti...

Tsemppiä uuteen vaiheeseen! Luin vasta sun toisen blogin puolelta, että mietintää ja luopumista on siellä jouduttu tekemään. Kiva kuulla, että uusi työ on kuitenkin löytynyt ja tuntuu mieluisalta! Elämässä tulee vaiheita ja kukaties joskus uudestaan, tätä tai jotain muuta yrittämään. Päätöksen tekeminen ja tilanteen hyväksyminen vaatii silti rohkeutta - siispä samalla rohkeudella nyt vaan eteenpäin katsomaan, kuinka elämä tästä asettuu. Voimia ja ennen kaikkea iloa arkeen!