Kramppi krampen. Jaloissa nimittäin. Googlailu ei paljon mieltä ylentänyt - öiseen aikaan tapahtuvat suonenvedot eli lihaskrampit on hyvin tyypillisiä keskiraskauden oireita eikä niille voi oikeastaan mitään. Iskevät pohkeisiin ja jalkapohjiin. Magnesiumia voi syödä (ei tutkittua tietoa auttaako, ei ainakaan haittaa tee) ja vettä tarttis muistaa juoda paljon, jalat täytyy pitää lämpiminä, joku on saanut apua kalsiumlisästä ja joku suolasta. Mutta sitten kun kramppi iskee niin ei auta muu kuin koittaa purra hammasta ettei paru ääneen ja venyttää vastaan niin paljon kun voi.
Sattuu muuten ihan sikana ja on todella ikävä tapa herätä keskellä yötä. Kramppikohta on hellänä pitkälle seuraavaan päivään.
Huomenna on vuorossa sokerirasituskoe ja sitä edeltää 12 tunnin paasto. Vilkuilen kelloa ja lasken, kauanko saan vielä syödä ja juoda. Sokerirasituskokeella siis seulotaan raskausajan diabetesta, ja kokeeseen kuuluu tuo paasto, sitten verikoe labrassa, sitten hirveä sokerihumalapölläytys eli sokeriliemen juominen, tunnin odottelu, uusi verikoe, uudestaan tunnin odottelu ja taas verikoe. Vasta sitten saa syödä, eli kaikkinensa syömättömyyttä ja juomattomuutta tulee 14 h.
Koko sokerirasitukseen joutuminen otti aika paljon kupoliin ja ottaa oikeastaan edelleen, mutta täällä se on "pakollista" kaikille odottajille. Tai voihan siitä kieltäytyä niin kuin kaikesta, mutta täällä siis ohjataan kokeeseen kaikki odottajat, vaikka ei varsinaisesti kuuluisikaan riskiryhmään. No, olen yli 25-vuotias, mutta en ole ylipainoinen eikä ole sukurasitetta eikä pissinäytteissäni ole ollut moitteen sijaa.
Harkitsin että olisin kieltäytynyt koko kokeesta, mutta olen nyt sitten kuitenkin menossa sinne. Neuvolassa vaan esitettiin asia aika tylysti: jos on kymmenesosankin heitto jossain verensokeriarvossa niin se on sitten raskausdiabetes-leima otsaan ja sokerimittari kotiin ja kokeilla seurataan arvoja ja rukataan ruokavaliota. Joo, lapsen parhaaksi, mutta...
En tiedä.
Olen hoitovastainen. Antakaa mun olla vaan rauhassa raskaana. Mun ei ole mikään hätä enkä usko että vauvankaan on.
*
Maha on kasvanut sellaiseksi että se ottaa kiinni ovenpieliin.
Vauva hetkuu tosi paljon ja voimakkaasti, paitsi silloin kun joku muu kuin minä haluaisi nähdä tai tunnustella sen liikkeitä. Silloin se menee ihan hiljaiseksi.
Meille on ilmestynyt pinnasänky vierashuoneeseen, hoitopöytä tulee alkavalla viikolla Matkahuoltoon ja yhdet hyvänkuuloiset käytetyt vaunut pitäisi mennä katsastamaan. Olen tyytyväinen tekemiimme hyviin kauppoihin: pinnasänky maksoi 40 euroa, vaunuissa on hintaa 200 e vaikka alunperin ovat 900 euron vaunut. Hoitopöytä nyt tulee uutena, mutta sen halusi maksaa appivanhemmat. Olen saanut paljon vauvanvaatteita, uusia ja käytettyjä, ja lisäksi lakanoita ja muuta käytettyä tilpehööriä yllin kyllin suvulta ja kavereilta.
Hankinnat tekevät koko vauvansaantikuvion merkittävästi konkreettisemmaksi, hetkittäin ahdistukseen asti. Ja tietenkin ikipessimisti minussa varoittelee, että mitäs jos käykin vielä hullusti eikä tulekaan vauvaa, mitä sitten tavaroille.
En tiedä, milloin olisi sopiva aika hankkia tarvikkeita. Tällä etukäteishankkimisella varaudun itse siihen, jos vaikka loppuraskaudesta oloni heikkeneekin merkittävästi enkä pysty käymään missään. On kohtuutonta sitten lykätä kaikki kodin- ja lemmikinhoidosta alkaen miehen vastuulle, miehen kun on tarkoitus käydä töissäkin.
Mutta kaikki on täällä ihan ok. Mahapallo on edelleen ihan sairaan hämmentävä, erillinen yksikkö tuossa edessä, mutta siinähän se keikkuu mukana. Työt vielä sujuu, pelkkä pitkään käveleminen sen sijaan on aika raskasta, kiristää koko mahan ihan kovaksi ja pistää puuskuttamaan.
Navan vieressä on ensimmäinen arvenalku.
6 kommenttia:
Päädyin jossain vaiheessa blogiisi Kukan blogin kautta ja olen aina silloin tällöin piipahtanut sivuillasi. Kuinka erilaista ja kuinka samanlaista odotus voikaan olla! Meidän perheen pikkutyypin laskettu aika on 21.2., joten olen melkein samoilla viikoilla kuin sinä, ensimmäistä kertaa myöskin.
Mutta nuo viheliäiset suonenvedot. Saatan herätä öisin siihen, että huudan ääneen. Jestas kun voivatkin olla kipeitä! Alun rajun pahoinvoinnin takia meidän vauveli ei ole tainnut saada mitään ylimääräisiä vitamiineja..mutta nyt kun saan vihdoin nieltyä tabletteja, niin magnesiumista en luovu. Empiirisen tutkimukseni mukaan täytyy juoda paljon ja suosittelen erittäin lämpimästi sitraattimuotoista magnesiumia. :) Oon vetäny tyynesti isoa annosta iltaisin ja joskus myös aamuisin jos jalka on ihan pökkelönä yön jälkeen. Magnesiumilla on aivan valtavasti hyviä vaikutuksia ja toiset sanoo, että se auttaa myös migreeniin tai ehkäisee päänsärkyä.
Jatkamme odottelua, suonenvedoilla ja toivottavasti myös ilman! :)
Tyttis
Ja täältä kahden odotuksen kokeneena. Kaakaojauhe (ei o'boy vaan se leivonnassa käytetty) teet siitä tujut kaakaot ja ostat nipun tuoretta basilikaa syötäväksi ja juot sen kolme litraa vettä päivässä. Mulla auttoi ja pissatti ihan pirusti :) finelin sivuilta löytää hyviä tietoja ruoka-aineiden vitamiinipitoisuuksista,
Hei Tyttis! Hauskaa olisi kuulla noinkin samoissa menevän ajatuksia ja kokemuksia, kommentoi siis rohkeasti jatkossakin :)
Ehkäpä rohkenen kommentoida! :) Mulla ei tullut mieleen kirjoittaa omaa blogia, kun elämä oli lähinnä oksentamista viikolle 20 asti. Kiva lukea tosiaan jonkun toisen ajatuksia ja kuulla, että aina se ei ole yhtä kamalaa.
Ja kiitos vinkistä Kukka! Täytyypä ottaa tuo kaakoa ja persilja kehiin!
Neuvolan täti oli muuten erittäin valistunut, kun suositteli nokkostippoja (!) lisäraudaksi, kun en oikein noista rautavalmisteista perusta ja ruuan kautta ei ole tullut tarpeeksi! ;) Ja onneksi meillä vain riskiryhmään kuuluvat käy sokerirasituksessa, kun en ihan oikeasti olisi varmaan selvinnyt siitä, kun vieläkin pitää syödä orjallisen tasaisin väliajoin...
Tyttis
Uh, ei käy kateeksi tuollainen alkuraskaus! Tai puoliraskaus... Mä en enää oikeastaan osaa sanoa, kiusasiko mua alun 13 viikkoa enemmän pahoinvointi vai migreeni, kun ne liittyy mulla niin vahvasti yhteen. En oksenna kuitenkaan, mutta jatkuvassa kuvotuksen tunteessa on ihan riittävästi kestämistä. Sitten kummatkin jäivät aika sulavasti pois muutaman viikon aikana jossain tuolla viikoilla 13-15, päätä on toisinaan särkenyt vieläkin mutta jo paljon, paljon harvemmin.
Toivottavasti saat vähän inhimillisemmän loppuodotuksen :)
No olen mää nyt viis viikkoa nauttinut seesteisestä keskiraskaudesta! Täytyy ottaa ilo rti kaikista hyvistä päivistä! ;) Tässä vaiheessa sitä on jotenkin vaan ällistynyt, kuinka paljon masu onkaan kasvanut, kuinka paljon liikkeitä ja potkuja tuntee ja kuinka pian helmikuu tuleekaan...
T
Lähetä kommentti