Äitienpäivä

Ensimmäinen äitienpäiväni.

Vietin sitä hiukan jo edeltävänä iltana: sain käydä saunassa ihan rauhassa. Vielä on matkaa siihen, että Pikkuässä nukkuisi kohtuulliseen kellonaikaan illalla niin sikeästi, että me molemmat vanhemmat päästäisiin samaan aikaan saunaan, mutta puolivoitto tämäkin.

Varsinaiseen äitienpäivään heräsin kuuden tunnin yöunien (miinus syöttö x2) jälkeen ja lähdin talliin. Nyt loppui pitkään nukutut aamut, minä olen taas vetovastuussa tallitöistä. Ihanaa, pelottavaa, ja ihanaa. Pääskyset on tullut talliin, on siis kesä. Aamut tuoksuu huumaavilta ja on mahtava olla taas töissä. Mutta nukkua voisin hiukan enemmän nyt kun nämä aamuheräämiset alkaa... Tuo lapsi vaan on eri mieltä, eilen illalla se simmahti klo 01. Nukuttaminen aloitettiin vissiin kymmeneltä...

Tallihommien jälkeen lapsi autoon ja nokka kohti oman äitini ruokapatoja, ja sieltä vielä isoäidin luo kahville. Meitä on naisia neljässä polvessa, aika mahtavaa!



Pikkuässä tosin ei ollut ollenkaan oma itsensä, perjantaina saadut rokotukset aiheuttivat kipuhuutokohtauksia joiden vuoksi mamma laukkasi päivystävään apteekkiin hakemaan suppoja (merkitään muistiin: lisää supot hoitolaukun vakiovarusteisiin). Minä heilutin hikisenä karjuvaa lasta turvakaukalossa kaikin voimin ja ehkä silkasta hämmennyksestä lapsi nukahti sinne hetkeksi.

Totesin myös ettei miehen pakkaamassa hoitolaukussa ollutkaan sakeuttajaa. Oli kyllä tuttipullo ja korviketetra mutta ei sitä asiaa minkä vuoksi niitä ronttaan mukana. Aikuismaisesti soitin perään ja napisin asiasta, ihan kuin se enää mitään hyödyttäisi, kun minun ja sakeuttajapurkin välillä oli jo 100 kilometriä.

Suppo auttoi, lapsi rauhoittui ja vierailu saatiin kunnialla hoidettua. Palasin imuroituun kotiin jossa oli vastassa metsälenkitetyt koirat ja makaronilaatikko alkuviikon ruuaksi. Ei paha.




Äitienpäivä.


Miltä se nyt tuntuu. Kuuntelin autossa SMG:a, joka lauloi mitä pidemmälle mitä pidemmälle mitä pidemmälle mä tuun, sitä huonommin muistan kaiken muun. Jotain on pysyvästi muuttunut ja minä olen nyt tällainen, olen kesken, olen äiti.