Osaamisrepertuaari kasvaa.
Sunnuntaina opittiin kääntymään selältä kyljelleen ja takaisin. Sitä harjoiteltiin kolme varttia tauotta niin että lopuksi tuli raivokiukkuväsymys kun ei vaan jaksanut enää.
Maanantaina keskityttiin sen sijaan nauramiseen. Naurunkäkätys irtosi kun piilotin pääni vuorotellen molemmin puolin sitteriä ja poukkasin sieltä esiin kiljuen KUKKUU. Kyl maar oli äidillä fiksu olo, vaan pääasia että lapsi nauroi.
Tänään tiistaina ei ole sen koomin käännytty eikä naurettu. On niiden sijaan keskitytty kolmanteen uuteen ja varsin tärkeään taitoon: sylkikuplien pärryyttämiseen.
Aikansa kutakin, sano.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti