torstai 2. lokakuuta 2014

Taidot karttuu ja pikaneuvola

Viikko sitten Pikkuässä alkoi kontata. Siitä neljä päivää ja se veti ruokintatasolta koiran vesikipon (tunnetaan myös nimellä pienemmän koiran uima-allas) päällensä, säikähti perusteellisesti, kastui perusteellisesti ja huusi siinä vesilammikossaan niin maan perusteellisesti. Ja minä siis käänsin selkäni vain siksi aikaa että vatkasin vähän lettutaikinaa. Siitä kaksi päivää niin Pikkuässä nousi polviseisontaan tukea vasten. Siitä kaksi päivää niin se rämähti naamalleen tv-tasoa vasten ja parkui kuin hyeena. Tässä on äidin kestävyys koetuksella.

Tänään oli pikakelausneuvola 8 kuukauden merkkipaalun kunniaksi. Lääkärineuvola, jolle oli varattu ihan kokonaiset 20 minuuttia! Mitattiin (9050 g, 70 cm), kysyttiin miten syö (hienosti!), miten nukkuu (paljon, paljon, paljon PALJON paremmin kuin vielä hetki sitten, on kuulkaa rytmi ja yöunet ja iltanukahtaminen ja kaikki, sieltä ne sitten tuli kuitenkin), onko ollut flunssaa (ei), konttaako (oi kyllä, intensiivisesti), istuuko (istuu jos istuttaa, ei nouse vielä itse), ja siinä se sitten oli. Ai niin väänneltiin siinä vähän myös äidin nilkkaa, joka aamulla joutui hevosen kanssa törmäyskurssille ja pyörähti ympäri niin makeasti ettei jalkaan mahdu tällä hetkellä muu kenkä kuin supertyylikäs crocs, ja kävely sujuu siihen malliin että tosissani harkitsin, kehtaanko ottaa Prismaan mennessäni käyttöön lainapyörätuolin.

Neuvolasta siirryttiin (lue: kinkattiin superhitaasti seiniä pitkin) hammashoitolan puolelle, jonne Pikkuässä oli saanut kutsun. Yhtään hammasta ei suussa ole, joten siinä sitten vain kerrottiin meille vanhemmille, miten niitä tulevia legoja sitten tulisi hoitaa ja varjella. Pikkuässä sai oman hammasharjan (vaaleanpunainen) ja sitä hän närskytteli antaumuksella.

Seuraavan kerran neuvolaan mennään yksivuotiaana, ja hammashoitolaan kaksivuotiaana. Vähän tulee olo, että tässä ollaan aika up yours niin kuin Nykänen konsanaan. Vaikka ei kai kukaan tuota lasta isoksi kasvata meidän puolesta, niin silti kaiken sen raskausajan syynäämisen jälkeen tuntuu siltä että jää yksin. "Saa tänne sitten soittaa jos sellainen olo tulee", no joo.

Ei kommentteja: