Uusi (ehjä) keho

Pikkuässä täytti maanantaina 8 kk ja mulla alkoi sen kunniaksi kuukautiset. Jopas jotakin. Imetän edelleen eikä ole ollut kuuden tunnin imetysvälejä kuin ehkä kerran tai kaks, mutta sieltä ne vaan pärähtivät. Sinällään olen onnellinen, kun on ollut tässä hormoniepätasapainoisessa elämässäni sellaisiakin aikoja että menkat on ollut poissa puolitoista vuotta ihan syyttä.

Se, että menkat alkavat, on merkki siitä että kehoni toimii. Ja se, että keho toimii, on hyvä ihan jo siitäkin syystä, että kun tämän ekan vauvan vauvavuodessa ollaan päästy viimeisen kolmanneksen puolelle (alive and kicking!!), on jo toisinaan tullut ajatuksia että kai tähän voisi vielä joskus toistekin ryhtyä.

Vaikka en mä nyt niin mahdottomasti ole kuukautisia kaivannut. Totesin, että keho on synnytyksen jälkeen erilainen ja että ihana ekologinen, huoleton ja miellyttävä kuukautiskuppini ei enää olekaan ihan just passelin mallinen. Googlen kautta ostoksille ja Lunette taitaa saada seuraajakseen MeLuna -kupin. Vaan ihan en ymmärrä, miksi kuukuppejakin pitää saada kaikissa sateenkaaren väreissä? Kun sitä nyt säilytetään... noh, siellä, ja väliajat omassa suojapussukassaan kaapissa. Ja ainahan se vähän värjäytyy ja on semmoinen... no semmoinen. Kai se sitten on kuitenkin kiva jos se on vaikka vihreä ja semmoinen.

Kuva kopioitu meluna.eu

*

Kävi pieni vahinkokin.

Tuli tilanne ja väistin pystyynhyppäävää hevosta ja kaaduin nilkkani päälle ja tarhanaidan sähkölankojen sekaan. Onneksi onneksi onneksi vauriot olivat sitten loppujen lopuksi vain kuvissa näkyvät, eli miehekäs turvotus polvesta alaspäin, kolhu sääriluussa ja komeat mustelmat. Kipeähän tuo on, edelleenkin vähän vaikka pyörähdyksestä on jo viikko, mutta nyt jo pääsen liikkumaan lähes ontumatta.

Kävi siinä mielessä, että mitäs sitten tehdään jos multa nyt murtui luita? Yhdistelmä kotiäiti-yksinyrittäjä tarttis luut titaanista, ei ole varaa mennä rikki. Onneksi olen toistaiseksi ollut melko liki titaanista ja päässyt vähällä, vaikka joitain vahinkoja onkin sattunut. Läheltä piti -tilanne vaan avasi taas kerran silmiä sille, miten hilkulla kaikki on koko ajan, ja miten ei isosti tarvitse mennä pieleen kun kaikki on tosi pielessä ja vaikeasti. Konttaava lapsi, kipsi ja kainalosauvat ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä vaikka ei tarttis muuta kuin olla sisällä, saati sitten kun tuohon komboon pitäisi vielä yhdistää yhdeksän hevosta...

Kiitän luojaani että olen saanut olla ehjänä. Tämä keho on minun ainokaiseni, se palvelee minua hyvin ja minä koitan rakastaa sitä parhaani mukaan.