maanantai 10. marraskuuta 2014

Uskaltaako sanoa

Viikko "uutta unijärjestelyä" takana ja menee... no aika hyvin. Nyt se on sanottu, odotan ensi yön romahdusta!

En tiedä, onko nukahtaminen varsinaisesti nopeutunut, yhä kiipeillään ja eilen unentuloon meni taas puolitoista tuntia, mutta on ollut myös helppoja iltoja kun ei huudeta ja uni tulee parissakymmenessä minuutissa. Pääasia on, että olen päässyt jo istumaan jakkaralle makuuhuoneen oven viereen, ja noin niinku yleisesti ottaen Pikkuässä hakee unen itse, hipeltää unipupuaan ja imeskelee sen korvia minun käteni hiplaamisen sijaan. Toiveissa siis on, että joskus hän voisi havahduttuaan yölläkin ottaa vain pupunsa kainaloon ja löytää unen uudestaan ilman aikuisen apua.

Ja yöt? Melko kiva. Kun on pitkään herännyt vähintään kahden tunnin välein, on muutaman yön viiden tunnin yhtenäinen unipätkä tehnyt minusta melko zombin. Univelan syvyyden taitaa tajuta vasta kun sitä saa korjattua. Vaikka kyllähän yöt on minun osalta ollut aikamoista kuikuilua ja kuuntelua makkarin suuntaan, eikä tuo vierasvuode ole läheskään niin mukava kuin oma peti. Yhden kerran olen poistunut tontiltani kuunneltuani Pikkuässän huutoa ja isänsä rauhoitteluyrityksiä. Menin sihisemään pimeään ootsä tarjonnu sille vettä ja saanut hivenen kyllästyneen vastasihinän no olen mutta ei se huoli! Sitten tajusin vesittäväni omia sääntöjäni ja hipsin takaisin vieraspetiin. Huutokin laantui aikanaan.

Ennen Pikkuässä heräsi ainakin kolmesti yössä (kahden maissa ähkimään, neljältä syömään, kuudelta syömään), nyt isänsä kanssa nukkuessaan heräämisiä on ollut loppuviikosta enää vain yksi, viiden aikoihin, ja silloin Pikkuässä on päässyt isin kainaloon, ja nukkunut siinä vielä seitsemään, jolloin minä olen mennyt makkariin imettämään ja siitä on noustu koko porukka ylös.

Yöimetysten poisjäänti on näkynyt maidon määrässä, tuntuu olevan tiukemmassa kuin ennen, ja sekös kirpaisee ihan fyysisesti. Imuote on ollut alusta asti ihan keturallaan, nyt siellä suussa on hampaatkin ja maitoa ei enää suihkua niin kuin ennen. Lopputulos: auts. Ajattelin sinnitellä vielä kuukauden, kymmenkuiselle saa alkaa antaa hapanmaitotuotteita niin josko tämä meidän imetys olisi sitten siinä. Palaan kyllä imetykseen vielä kun se on ollut tässä niin tapetilla, mutta lyhyesti: huraa! Vaikka en päivääkään enää imettäisi, niin olen itsestäni aivan mahdottoman ylpeä.

Kaukosäädin. Paras.
Ps. noi mokkasiinit on ihan ykkösjuttu seisomista reenaavalle! Ei luista jalat alta. Ostopaikka: Lindex. 

2 kommenttia:

Tytti kirjoitti...

Hurraa! Kyllä meillä ainakin meni useampi viikko, että yöt alkoivat vakiintua ja mennä uudella rutiinilla. Minä kai niitä eniten jännitin ja nukuin huonosti...

.. meillä on jonkin vaatepaketin mukana tulleet kans tuollaiset tossut. Ovat muuten hyvät, kun pysyvät mainiosti jalassa. Mutta vaaleansiniset tossut alkavat muuttua ruskeiksi, noita ei vissiin voi heittää pesukoneeseen...? TÄytyy siis suunnatta Lindexiin! :)

Sanna kirjoitti...

Näissä meidän tossuissa lukee pohjassa "washable leather" eivätkä menneet neljänkympin pesussa miksikään!