Valvomisharjoitus

Viime yönä harjoiteltiin valvomista.

Junnukoira Igor steppasi levottomana menemään suunnilleen koko yön, tai siltä se ainakin tuntui. Jo ennen valojen sammuttamista se teputti sänkyä ympäri ja istua killitteli vuoroin minua ja vuoroin miestä kohti. Johannes päästi sen ulos, sitten sammutettiin valot ja käytiin nukkumaan. Vaan eipäs käytykään. Teputi-teputi-teputi. Ja kun koiran komensi makuulle, se alkoi vinkuhuokailla, ja hetken päästä jatkoi teputtamistaan. Ja tuollainen +45 kg teputtaa aika äänekkäästi ahtaassa makuuhuoneessa.

Vuoroteltiin tunnin välein ulospäästämisessä, ajattelin että Igorilla on maha sekaisin, vaikka ei se vaikuttanutkaan mitenkään kipeältä. Tosin hevosten iltaruokinnalla Igor täysin tapojensa vastaisesti karkasi pihalta jonnekin radan suuntaan, ja tuli sieltä ehkä vasta kolmannella huutamisella takaisin, kovin kiihtyneenä. Aamuyöllä kolmen ja neljän aikoihin aloin ajatella, että ehkä sillä ei olekaan maha sekaisin vaan pää, mikä lie haju sekoittanut. Päädyin päästämään sen kerran vielä ulos ja sitten sulkemaan portin taakse, pois makuuhuoneesta. Silläkin riskillä, että JOS sen oikeasti on maha sekaisin, en kuule niin helposti sen ramppaamista ja sitten on riski, että se paskoo juuri sille keittiön matolle, jonka olen tänä kesänä jo kahteen kertaan painepesurilla pessyt erinäisten eläinten eritteiden vuoksi.

Ratkaisu oli oikea. Ei paskaa ja koira hiljeni takkahuoneen lattialle nukkumaan. Myös minä nukuin. Johannes nyt oli ollut sikiunessa koko ajan, jos en varta vasten töninyt sitä hereille. Nyt on aamu ja vähän väsyttää kun on tunnin välein hypännyt pystyssä. En voi olla miettimättä, että tämmöistä se sitten on, puolen vuoden päästä.

Koirakin muuten nukkuu nyt, kuinkas muuten. Eikä yhtään vinkuhuokaa eikä teputa.