Olen tunnustellut mahdollisia liikkeitä mahastani jo ainakin viikon, ja ehkä kyllä juu saatan luulla välillä tuntevani, että siellä menee joku muukin kuin pelkkä pieru. Mistään perhosensiivenhipsutteluista en kylläkään osaa puhua, minun tuntemuksiani kuvaa lähinnä jostain lukemani kuvaus kalanpyrstöstä ja muljahteluista.
Tänään alkoi rv 18, ihan älytöntä ajatella että kahden viikon kuluttua ollaan puolivälissä! Näin anoppini kaupassa ja hän totesi, että mahani on vielä aika pieni. Niin se kai on, väljempään paitaan sen saa vielä ihan hienosti jemmaan. Minusta se tosin tuntuu nyt jo isolta. Housut on suurin ongelma, ihan alushousuista lukien - kaikki painaa ja puristaa, tuulihousuista jätän vetoketjun ja napin auki ja kotona ja reissussa käytän vain äitiyspöksyjä. Eilen yritin hetken olla tavallisissa legginsseissä, mutta niitäkään ei saanut vedettyä tarpeeksi ylös mahan yli, joten nekin painoivat ja ahdistivat.
Olen googlannut raivokkaasti löytääkseni jostain äitiystyövaatteita tai -urheiluvaatteita. Löydän kyllä joka kielellä keskustelupalstoja joissa ihmetellään, eikö tällaisia tehdä missään, mutta en vastauksia. Kanssakeskustelijat vastaavat joko a) mahtuvansa mainiosti normaaleihin vaatteisiinsa (no kiva sinulle, ei muuten auta sitä epätoivoista kysyjää yhtään) tai b) käyttävänsä miehensä vaatteita, "laitan vaan ison hupparin ja jätän tuulihousut auki sinne alle". Ok, jos käy kaksi kertaa viikossa vähän kävelemässä pururadalla niin silloin varmaan ulkoiluvaatteen virkaa hoitaa ihan kivasti miehen isot hupparit ja verkkarit, mutta minä teen ulkotyötä seitsemän päivää viikossa. Olen juuri ennen raskautta oivaltanut, miten paljon miellyttävämpää työni on, kun olen panostanut työvaatteideni laatuun kengistä lähtien. Voin kertoa, että nyt ei ole kovin miellyttävä olo, kun aukiretkottavat pöksyt valuvat koko ajan alaspäin vetäen mukanaan kaiken pikkuhousuista lähtien. Takamukseni ei ole levinnyt, maha vain töröttää eteenpäin, eihän siinä mikään pysy!
Jos siis joku on kuullut/nähnyt jossain myynnissä äitiysmitotettuja ulkoiluvaatteita, pitää hihkaista!
Olen vielä ratsastanut kolme-neljä kertaa viikossa (ratsastushousujen vetoketju auki ja nappi hiuslenkillä kiinni viritettynä). Ratsastaminen itsessään ei tunnu lainkaan pahalta, päinvastoin, mutta selästä laskeutumisen jälkeen olo ei enää ole kovin kehuttava. Tuntuu lähinnä siltä, että lonkat muljahtavat irti lantiosta tai vaihtoehtoisesti koko takapuoli putoaa pois. Suren ja vierastan muuttuvaa kehoani. En tykkää siitä, että hävitän hallinnan itseeni.
*
Eilen vietettiin miehen kanssa kuusivuotispäiväämme. Laitettiin kotona hyvää ruokaa (naudan ulkofilettä, uunissa paahdettuja perunoita ja porkkanoita sekä herkkusienikastiketta) ja kilistettiin alkoholittomalla kuohujuomalla. Kuohujuoma tosin maistui vain kuplivalta äklömakealta mansikkamehulta, mutta muuten oli kiva ilta. Mulla on hyvä mies josta tulee vielä hyvä isä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti