Tarpeeksi ja tarpeeksi

Kuinka paljon on tarpeeksi? Syömisessä nimittäin. Vaikka alkuraskauden infernaalinen nälkä on nyt taaksejäänyttä elämää, niin eilen huomasin taas syömisen tärkeyden. Kumma, että huomaan sen vasta sitten kun en selvästikään syö tarpeeksi.

Rehuja kesällä Budapestissa

En syö kahta lämmintä ateriaa päivässä käytännössä koskaan. Miehen iltatyön ja oman aamuun painottuvan työni takia meillä syödään päivän pääruoka siihen aikaan kun monet lounastavat, yleensä klo 13 aikoihin. Sitä ennen olen syönyt puoli yhdeksän maissa aamupalan, joka koostuu kahdesta leivästä sekä jukurtista ja mehukeitosta. Aika monena päivänä tuntienpidon jälkeen iltapäivällä viiden, kuuden aikoihin syön jotain välipalaa. Tämä on se kriittinen kohta johon eilenkin homma kaatui - keikuin tallissa yhtä soittoa puolen päivän ruokataukoa lukuunottamatta aamuyhdeksästä iltakuuteen, ja kun kuudelta tulin sisään, ei meillä ollut oikein mitään syötävää. Kun nälkäni ohittaa tietyn pisteen, ei minulle enää maistu mikään. Tunnen, että oloni on hatara ja kiukkuinen, ja että syöminen auttaisi, mutta en kelpuuta mitään. Ylipäätään olen huono syömään leipää enkä koe, että leivänsyönnillä lähtisi nälkä. Eikä hedelmät tai muut köykäiset välipalat auta kun ihan todella on nälkä. Jos olen päivällä tehnyt hyvää ruokaa tarpeeksi, saatan lämmittää sitä itselleni vielä tuolloin alkuillasta uudestaan. Toinen, ei-niin-järkevä vaihtoehto on erilaiset einekset kuten hot dogit tai hampurilaiset. Helppoja, maistuvia, nopeita mutta ei kai kuitenkaan viisas valinta. Sitten kun jääkaapissa ei oikein ole mitään, ollaan surkeassa jamassa. Nyt olen kuitenkin oppinut syömään joka ilta myös iltapalan sen jälkeen kun mies tulee töistä, n. klo 22 aikoihin (en ole vuosiin, vuosiin syönyt mitään iltapalaa!). Yleensä syön vähintään viiliä, aika usein myös leipää tai näkkäriä. Hedelmiä ja vihanneksia olen tietoisesti koittanut lisätä ruokavalioon etenkin nyt kun niitä on kaupassa, ne ovat edullisia ja maistuvat muultakin kuin puulta. Ja kai tuo bébékin niistä hyötyy.

Eilinen syömättömyys (ja juomattomuus myös!) tekivät päänsäryn, joka alkoi tänään jo aamuyöstä ja jatkuu edelleen. Saan sen Panadolilla kuriin, onneksi, mutta tämänkin olisi voinut välttää syömällä viisaammin.

Eilen myös puntari kertoi minun laihtuneen puolitoista kiloa noin viikon takaisesta edellisestä punnituksesta. Painan nyt puolisen kiloa vähemmän kuin kuukausi sitten neuvolassa. Osasin odottaa tätä - kun syksy alkoi, hevoset muuttivat laitumelta takaisin talliin ja palasin normaaliin talvikauden työrytmiin, ja saatan taas olla jalkeilla ja liikkeessä yli 12 tuntia päivässä. En yhtä soittoa onneksi, ainakaan joka päivä, mutta välissä on kyllä päiviä jolloin istun aloillani ehkä vartin siellä ja toisen täällä, ja todellinen lepo alkaa vasta illalla lähempänä kymmentä. Tällaiset päivät alkavat jo tuntua kropassa, ne tekevät särkyä alaselkään ja sieltä särky säteilee takareisiin, polvitaipeisiin ja pohkeisiin saakka.

Mikä siis on tarpeeksi ruokaa tähän työmäärään ja liikkumiseen nähden? Raskaana olevan pitäisi kai syödä parisataa kaloria normaalisuositusta enemmän per päivä, mutta minä syön jo muutenkin enemmän kuin suositukset sanoo ja silti saan olla tarkkana, ettei painoni lähde alaspäin. Vuosi sitten olin jopa hieman vaikeuksissa, kun en saanut painonputoamista rauhoittumaan millään - tein liikaa ja söin liian vähän tekemiseeni nähden. Nyt erityisesti, kun vauva imee itselleen kaiken tarvitsemansa ja kasvaa näinä aikoina hurjaa päivävauhtia, tulisi minun osata syödä riittävästi. Tarpeeksi. Vaan mitä se on se tarpeeksi. Ja mitä sitä sitten söis.