Olen ollut alakuloinen ja ahdistunutkin viime päivät
lähinnä rahasta
olen työssäni riippuvainen siitä, missä ja miten asiakkaani työskentelevät, ja jopa siitä, missä asiakkaideni vanhemmat ja puolisot
ja kun heidän elämässään tulee jokin muutosmyllerrys, se näkyy myös minun tilipussissani
hevosia muuttaa pois kun asiakkaiden elämässä tulee muutoksia
enkä minä voi sille mitään, koska syy ei ole minussa eikä tarjoamissani puitteissa tai palvelussa

Nyt tulevan talven tilanne näyttää surkealta
toki tilanteet muuttuvat nopeasti taas toiseenkin suuntaan, mutta tämänhetkinen tilanne tekee kohta minulle mahahaavan
minulla ei vain ole rahaa
on pakko mennä pankkiin neuvottelemaan, mitä lainanlyhennyksille tehdään
isojen laskujen lisäksi mieltä painaa kuukauden minulla ollut auto, joka on kolmatta kertaa huollossa ja viimein siitä löytyi vika jonka korjaaminen maksaa liki tonnin, tietenkin.

Mutta äsken
kun vauva mylläsi ja sätki mahassa ja potkiskeli oikein tomerasti
tunsin ykskaks, ehkä ensi kertaa, suurta rakkautta sitä pientä kohtaan
ja tunne oli niin voimakas että rauhoitti hetkeksi mieleni ja vei ahdistusta pois

Olen alkanut ajatella vauvaamme konkreettisemmin
katson kaupassa ja telkkarissa vieraita vauvoja ja mietin, miltä omamme näyttää sitten synnyttyään
yksinollessani olen joskus myös puhunut sille (koirat kääntää korviaan ja katsoo minua alta kulmien, kenelle toi höpöttää onko sillä meille muka jotain asiaa), puhe on vielä kömpelöä eikä tule luontevasti, mutta hiljalleen, hiljalleen

Kiintymyksen määrä ja intensiteetti on yllättänyt minut
näinkö paljon voi välittää
jo nyt