Raskausviikko 36+2
talvi tuli rytinällä, iltapäivällä oli -16° ja jaoin hevosille heiniä tarhaan ja kannoin kuumaa vettä tarjolle
äsken lakkasin varpaankynnet ja siistin käsikopelolla bikinirajan
olkoon turhamaista mutta tulin suorituksestani iloiseksi
raskaus ei ole sairaus
ainakaan tämä minun raskauteni, tässä ja nyt
Vaikka ei sillä,
tänään mies nauroi kun pärisin pihalla että helvetti kun ei omiin jalkoihinsa ylety
koitin korjata lahjetta maiharinvarresta mutta ei se vaan käynytkään niin helposti kuin ajattelin, farkkujen päälle vedetyissä ulkoiluhousuissani olin aika tankero
kuulemma kiroilen harvoin mutta kun kiroilen, kiroilen tosissani
Tänään oli viimeinen ultra, jos siis raskaus pysyy annetuissa rajoissaan eikä mene yliaikaiseksi
Mahassani on arviolta kolmekiloinen vauva jolla on kaikki, edelleen, hyvin
istukka toimii hyvin ja vauva on raivotarjonnassa niin kuin kuuluukin,
selkä minun vatsanahkaani vasten, hartiat alavasemmalla ja pylly yläoikealla
Ultraava lääkäri oli se sama joka povasi meille ullatusta
mutta nyt ei ollut jonoa odotushuoneessa joten hän malttoi vähän näyttääkin vauvaa meille
siellä se vauva muikisteli pikku suutaan, piti puhetta kuten mies sanoi
Syntymäpainoksi arvoitiin kolme kiloa ja seitsemän- tai kahdeksansataa grammaa
sellainen perusvauva siis
jos tulee lasketun ajan kieppeillä
Arvioitahan ne vain ovat, mutta kiva niitä on silti kuulla
Makasin myös vartin verran sydänkäyrää mittaavassa vempeleessä
vauva oli vilkkaana ja sätki ja potki ja syke huiteli välillä 180:ssä
samalla laite mittasi kohdun supistelua mutta ei sellaista näkynyt, kerran vähän luvut nousi mutta ei sitäkään supistukseksi voinut sanoa
Hieman tuli sairaalapaniikki siinä
miten sitä sitten osaa olla
en halua maata laitteissa jos ei ole ihan välttämätön pakko
haluan olla pystyssä ja liikkeessä, sillä lailla minä olen tottunut olemaan
en osaa kuvitella että jäisin kivussa vain makaamaan paikalleni
Ja haluaisin synnyttää pystyssä
jakkaralla tai vaikka nelinkontin, mutta en siinä selinmakuulla tai puoli-istuen
johan sen sanoo järkikin että siinä vauvaa joutuu työntämään ylämäkeen ja pinnistämään vielä häntäluun yli
kyykkyasennossa lantio pystyy laajenemaan ylimääräisen sentin etu-takasuunnassa ja sivusuunnassa kaksi senttiä
ja kyykky on minulle hyvin luonnollinen asento olla, sen verran paljon olen noiden elukoiden jaloissa elämässäni kyykännyt milloin mitäkin hoitoa suorittamassa tai muuten vaan kopeloimassa
Ajatukset on paljon synnyttämisessä
ja lähtemisessä sinne sairaalaan, starttaako auto ja onko tie tukossa lumesta
lähdetäänkö oikeaan aikaan, ei liian myöhään eikä liian aikaisin
laukku on lähes pakattu, sinne on ostettu evästä valmiiksi
ja vauvalle on kaikki täällä kotona valmiina
Silti toivon että se pysyisi vielä muutaman viikon mahassa
en koe olevani yhtään valmis synnyttämään ja ottamaan lasta vastaan
eikä ole mitään viitteitä tai tuntemuksia siitä että vauva vielä tulisi
paitsi ajoittainen mielen levottomuus
Ehkä sen jotenkin sitten aavistaa
tai sitten tulee todella ullatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti