Sitä oli toki edeltänyt toimintaa, joka saattaisi johtaa kahteen viivaan testipuikossa, mutta minä en hetkeäkään uskonut voivani tulla raskaaksi tuosta vaan. Olen aina kärsinyt epäsäännöllisistä ja katoilevista kuukautisista, parhaimmillaan taisi mennä puolitoista vuotta ilman kuukautisia, ja parhainkin kierroksi laskettava aika oli jossain 40 päivän kieppeillä. Gynekologi lausui PCO-tyyppiset munasarjat ja väläytteli lapsensaannin vaikeutta, sitten kun on sen aika niin ei ehkä kannata kovin pitkään vain kotona yrittää. Tällä taustalla olen elänyt, tosin viimeisen vuoden aikana havahduin laskemaan kiertojani ja huomasin, että nyt, 27-vuotiaana, minulla alkaakin olla jokseenkin tunnistettava kuukautiskierto, ilman purkkihormonien tai hormonaalisen ehkäisyn apua.
En silti uskonut, että raskautuminen kävisi näin, puolivahingossa. Kertalaakista, jos rehellisiä ollaan.
Niin siinä sitten kuitenkin kävi. Mieheni sai muutamaa päivää ennen 31-vuotissyntymäpäiväänsä kuulla kesken aamukahvinkeiton, että tulee isäksi. Minä tärisin testitikku kädessä ja hoin voi paska voi paska.
 |
| Tikku testiaamuna, säilytin sitä viikon, viivat pysyivät haalistumatta koko sen ajan |
Jälkikäteen osasin lukea oireenikin. Rinnat turposivat (kuten ennen kuukautisia), mutta vuotoa ei kuulunut. En ollut samalla lailla kiukkuinen kuin ennen kuukautisia. Olin aivan tajuttoman väsynyt, mutta laitoin sen milloin minkäkin piikkiin.
Tasainen kuvotus alkoi hyvin pian testinteon jälkeen, siis kuudennen raskausviikon paikkeilla. Ei varsinaista tarvetta (tai halua!) oksentaa, mutta hikkauksia, röyhtäyksiä ja jatkuvaa pientä etomista. Huimausta. Ja ystäväni migreeni, johon en sitten saanutkaan syödä lääkkeitä. Kahden vuorokauden päänsärkyhelvetti päättyi lääkärille itkemiseen, josta tuloksena, jipii, Panadol-purkki. Ajattelin, ettei tämä voi olla todellista, jos tämä on tällaista, en rupea tähän.
Migreenini tulee stressin laukeamisen jälkituotteena. Ja stressiähän tässä on riittänyt. Panadol vie säryltä kärjen, mutta huimaus, valoarkuus, kuvotus ja yleinen paha olo jäävät. Kaksi vuorokautta on näköjään se aika, jonka jälkeen luonto hoitaa migreenin pois. Pitkiä, pitkiä tunteja. Etenkin, kun ei ole tottunut olemaan toimettomana.
Haluan kirjoittaa tätä blogia muistini tueksi. On ainutlaatuista olla ensimmäistä kertaa raskaana ja muisti on rajallinen. Haluan pitää ajatukseni tallessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti