Viikkoja nimittäin. Kaikista riskialttein osuus olisi ohi. Ensimmäiseen ultraan on kaksi yötä ja alan olla hermoraunio.
Uusin pelkoni on keskeytynyt keskenmeno. Eli että sikiö on kuollut mutta istukka jatkaa kasvuaan ja aiheuttaa kaikki raskausoireet. Mahani on kasvanut ja iltaisin se on jo aikamoinen pallo, mutta olen silti tai juuri siksi päivä päivältä rauhattomampi. Enkä tiedä loppuuko huoli ultraamiseenkaan, voihan se olla kuollut sitten sitä seuraavassakin tarkastuksessa. Tosi positiivinen ajattelutapa.
Kokoaikainen pahoinvointi on muuttunut iltapainotteisemmaksi. Iltaisin myös huimaa jonkin verran. Päänsärkyä on ja ei ole, jokainen särkypäivä on liikaa mutta sentään ihan joka päivä ei särje. Sadan tabletin Panadol-purkki on lähestymässä puoliväliä joten on niitä syöty tässä viimeisen kuuden viikon aikana. Olen päättänyt että Panadol auttaa, olen lakannut kutsumasta niitä rusinoiksi, ja aika usein myös saavutan jonkinlaisen vähemmän särkyisen tilan niiden avulla. Väsymys on edelleen melko kova, mutta päiväunet ovat aika monena päivänä jääneet ottamatta. Ummetus ei luovuta, jos rutiini rikkoutuu hiukankin niin paska ei enää kulje, ei sitten millään konstilla. Ja jos Duphalacia ottaa liian myöhään (eli kun on jo todennut ettei paska kulje), tulee siitä vain vatsanvääntämistä ja viemärinhajuista kaasua eikä muuta.
Tänään oli pakko kertoa raskaudesta yhdelle asiakkaalle, kun olin apuna klinikkareissulla enkä voinutkaan mennä mukaan röntgeniin. Lohdutuksekseni hän sanoi, että ei kokenut pikkuvauva-aikaa niin raskaana kuin mitä häntä oli peloteltu.
Eilen söin Hese-herkkuja ja tänään värjäsin tukkani, molemmat asioita joita Superodottajat eivät tee koska niistä saattaa olla harmia lapselle. Minulle molemmat toivat iloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti