Ratsastusta ja reuhtomista

Liki kahden kuukauden tauon jälkeen pääsin taas ratsaille. Kummallista, pihassa on kolmetoista hevosta, teen niiden kanssa työni enkä siltikään ole päässyt ratsastamaan noin pitkään aikaan? Selitys tähän on siinä, ettei ykkösratsullani ole sopivaa satulaa, sen pitäisi saapua Englannista näillä näppäimillä. Nyt meille tuli uusi tuntiratsu jota oli pakko käydä vähän tyyppaamassa, ja jee, se oli kivaa! Olen ratsastanut kaksikymmentä vuotta ja silti olen aivan innoissani. Mutta se vaan on rakkain harrastukseni. Ja työni.

Ennen ratsaille pääsyä tosin kohtasin Pettymyksen.
220 euroa maksaneet uudenkarheat ja ihanat Pikeurin ratsastuspöksyni eivät menneet enää kiinni. Vetoketju meni puoleen väliin ja siihen jäi. Olen todella raskaana. Voi saatana.

Hetken volisin mielessäni, mahdunko niihin housuihin enää ikinä ja mitä sitten kun olen sellainen valas etten voi enää ratsastaa, mitä ihmettä minä sitten teen. No, sitten varmaan keskityin opettamiseen ja toivon, että löydän jostain jonkun minun korvikkeen tuolla junioriponilleni, jotta sen ei tarvitse viettää mitään mammalomaa.


Eilen tein normaalia enemmän tallitöitä ja illalla särki alaselkää, tai melkeinpä pakaroita. Puoliso levitti sinne hevosten arnikaa, siinä ei puhuta mitään ettei saisi käyttää raskausaikana... Menin kaurapussin kanssa sänkyyn ja aamuun mennessä kipu oli hellittänyt.

Tänään tein vielä enemmän töitä, pestiin koko talli painepesurilla ja voin kertoa, että nyt tiedän tehneeni. Iltapäivällä tuli riitaa ja siitä kimmastuneena menin vielä uudestaan talliin reuhtomaan, maalasin ja kalkitsin, ja nyt kun ehdin tunniksi huilaamaan sohvalle, totesin että mahaan sattuu. Ei niin paljon, että olisin koko ajan kivulias, mutta sen verran, että herää epäilys, pitäisikö minun opetella ottamaan rauhallisemmin. Ja herää epäilys siitä, kuinka tästä selvitään, jos en jaksa edes tässä vaiheessa tehdä raskaampia töitäni. Kuinka sitten, kun hevoset palaavat laitumilta talliin ja fyysistä työtä on joka päivä, koko ajan? Nyt on sentään mahdollista pitää sellaisia minimipäiviäkin, jolloin tekee vain välttämättömät ja muun ajan pysyttelee vaakatasossa. Syksymmällä ei juuri pysty, vaikka hiukan olen saanut apulaisjärjestelyjä alulle.

Pitäisi ottaa yhteyttä Melaan ja Kelaan ja selvittää, millä lailla maatalousyrittäjät saavat lapsia ja tekevät työnsä ja pitävät lomansa, ja onko meidät yrittäjät kokonaan sysätty kaikkien äitiysetuuksien ulkopuolelle.