Viides

Tänään on viides päivä putkeen ilman migreeniä ja siis ilman särkylääkkeitä, jahuu! Olen huikaisevan iloinen säryttömästä päästäni, ja tässä oli välissä jopa yksi päivä jolloin ei kuvottanut (toki ajattelin sinä päivänä että nyt on varmaan jokin pielessä ja papu aikoo poistua). Ei hätää, kuvotus vain lepäsi ja on nyt ottanut oikein kunnolla kiinni menettämänsä päivän. Etoo ihan koko ajan, iltaa kohti vain pahenee. En ole oksentanut, välttelen sitä viimeiseen saakka. En ole koko muistamanani lapsuus-, teini- tai aikuisiässä ollut oksennustaudissa - minä yksinkertaisesti inhoan oksentamista niin voimakkaasti, että en vain suostu siihen. Tai sitten olen vain tosi onnekas. Mutta ainakaan oksennusrefleksini ei ole kovin herkässä.

SUURI äitiyskirja ja vielä SUUREMPI kissaeläin

Mies lukee Isä syntymässä -kirjaa, jossa luonnehdittiin naisen alkuraskauden väsymystä. Nainen saattaa käyttäytyä kolmen ensimmäisen raskauskuukauden aikana kuten kuraan kuollut kuttu. Tunnistin itseni. Väsymys on ihmeellinen, jaksan touhuta aamupäivän sinne klo 14 asti, sitten viimeistään on saatava kunnon lämmintä ruokaa, ja syömisen jälkeen lakoan sohvalle ja simahdan niille sijoilleni. Sopivasti telkkarista tulee klo 14.30 Pieniä ihmeitä, brittiläinen synnytysosastoa seuraava sarja, jonka katson joko suoraan tai tallennuksesta hieman myöhemmin. Sen jälkeen nukun, tunnin tai puolitoista. Ja kun herään, on taas nälkä.

Syön kahden tai kolmen tunnin välein, ja ihan rehelliseen nälkääni. Makeaa ei tee mieli, karkkihamsteri minussa on kadonnut. Nyt tekee mieli suolaista, kunnon ruokaa, voileipiä ja muroja ja hedelmiä ja karjalanpiirakoita ja ihan vaan ruokaa. Annoskokoni on ehkä hieman pienentynyt, tai ainakin täysinäisyyden tunne iskee nopeammin, eikä sen jälkeen enää vain voi syödä vaikka lautasella olisi vain lusikallinen jäljellä. Painoa en ole vieläkään saanut lisää sitten neuvolakäynnin, mikä on kai ihan hyvä asia.