Ääh! Tää helle ei niin ole vauvoja varten. Eikä äitejä.
Tehtiin muuten lomamatka. 2 viikkoa aj reilut 2000 kilometria. Matka meni erittäin hyvin ottaen huomioon, että kaks päivää ennen matkaa herra A. päätti, että turvistuin on syvältä ja en tykkää. No eka päivä reissattiin sitten korvatulppien kera. Mut muuten meni kyllä äyttömän hyvin. Hyvä reissukestävyys koko perheellä. Olemme edelleen iloisesti perhe. ;)
En tiedä onko, helle vai hampaat vai mikä vaihe. Mutta on kyllä ollut vähän rankkoja öitä viikon verran. Tuo perhepeti ei niin ole meitä varten. Siinä ei nuku kukaan muu paitsi ilmeisesti mies. Alvar nukahtaa illalla omaan sänkyyn tissin jälkeen tällä hetkellä noin klo 22.30-23, mutta tätä nykyä herää jo 1,5-2 tunnin päästä syömään. Joko valvon tai nukun alle tunnin. Jos nukun, olen niin tajuttomassa tilassa, etten jaksa nostaa lasta sänkyyn, koska ehdin nukahtaa ennen sitä. Viime yönäkin ajattelin, että kohta nostan ja heräsinkin siihen , kun lapsi syö seuraavan kerran jälleen alle kahden tunnin kuluttua edellisestä. Tästä eteenpäin hän ruokailee määrän x ja olen jo ihan siinä kunnossa, että olispa jo aamu ja voisin nousta tästä kylkijumista. Joka paikka on jumissa ja särkee. Olen ihan sekaisin kuinka monta kertaa olen nostanut sänkyyn ja pois vai onko lapsi nukkunut vieressä. Tai kun ei nuku, kun luulee, että on koko ajan nälkä. Voiko sillä olla koko ajan nälkä? Kun pätkä päättää herätä aamulla seitsemällä, tasan tarkkaan kukaan muu ei halua (onneksi olemme ohittaneet sen tahdon herätä klo 5 -vaiheen). Etenkin kun juuri kun saan silmäni auki, on hän valmis ekoille päiväunille. Kellohan onkin jo kahdeksan.
Mä niin allekirjoitan joka sanan! Siis meilläkin syödään öisin 2 h välein. Nyt ehkä-ehkä-ehkä on joskus joku kolmenkin tunnin väli, joten koitan valaa suhun uskoa että ehkä sellainen eksyy teillekin. Mutta sama kuvio: päätän että nyt nostan vauvan joka syötöltä omaan sänkyyn, ja sitten herään klo X, vauva asennossa X mun vieressä, imetystopin luukku auki ja kuolaläntti tyynyssä. Katson kelloa ja totean, että siitä kun viimeksi vauvan otin syömään, on kulunut sen verran että jos nyt siirrän sen takaisin, se herää ja sen on taas nälkä. Joten vääntäydyn takaisin kylkikramppiasentooni ja nukun vielä sen vartin, kunnes taas syödään.
En tiedä onko sen nälkä. Ainakin sen on tarve imeä. Toisaalta yöaika on ainut aika jolloin se syö ei-niin-kuin-kannibaali eli ei reuhdo ja raatele. Joten menköön. Kai se joskus loppuu. En tiedä. Neuvolassa ne ylläri ylläri sanoivat vain jaa. Kateudesta vihreänä luen kaksplus-juttuja vauvaoista jotka ovat syntymästä asti nukkuneet yönsä yhdellä syötöllä joskus klo 04. "Jos se herää aiemmin, laitan tutin." WOOOOT?? Jos mä yritän laittaa tuolle tuttia kun se yöllä herää, niin sitten herää koko talo ja puoli pitäjää siihen huutoon.
2 kommenttia:
Ääh! Tää helle ei niin ole vauvoja varten. Eikä äitejä.
Tehtiin muuten lomamatka. 2 viikkoa aj reilut 2000 kilometria. Matka meni erittäin hyvin ottaen huomioon, että kaks päivää ennen matkaa herra A. päätti, että turvistuin on syvältä ja en tykkää. No eka päivä reissattiin sitten korvatulppien kera. Mut muuten meni kyllä äyttömän hyvin. Hyvä reissukestävyys koko perheellä. Olemme edelleen iloisesti perhe. ;)
En tiedä onko, helle vai hampaat vai mikä vaihe. Mutta on kyllä ollut vähän rankkoja öitä viikon verran. Tuo perhepeti ei niin ole meitä varten. Siinä ei nuku kukaan muu paitsi ilmeisesti mies. Alvar nukahtaa illalla omaan sänkyyn tissin jälkeen tällä hetkellä noin klo 22.30-23, mutta tätä nykyä herää jo 1,5-2 tunnin päästä syömään. Joko valvon tai nukun alle tunnin. Jos nukun, olen niin tajuttomassa tilassa, etten jaksa nostaa lasta sänkyyn, koska ehdin nukahtaa ennen sitä. Viime yönäkin ajattelin, että kohta nostan ja heräsinkin siihen , kun lapsi syö seuraavan kerran jälleen alle kahden tunnin kuluttua edellisestä. Tästä eteenpäin hän ruokailee määrän x ja olen jo ihan siinä kunnossa, että olispa jo aamu ja voisin nousta tästä kylkijumista. Joka paikka on jumissa ja särkee. Olen ihan sekaisin kuinka monta kertaa olen nostanut sänkyyn ja pois vai onko lapsi nukkunut vieressä. Tai kun ei nuku, kun luulee, että on koko ajan nälkä. Voiko sillä olla koko ajan nälkä? Kun pätkä päättää herätä aamulla seitsemällä, tasan tarkkaan kukaan muu ei halua (onneksi olemme ohittaneet sen tahdon herätä klo 5 -vaiheen). Etenkin kun juuri kun saan silmäni auki, on hän valmis ekoille päiväunille. Kellohan onkin jo kahdeksan.
Olen niin väsynyt ja en niin tajua noita vauvoja.
Mä niin allekirjoitan joka sanan! Siis meilläkin syödään öisin 2 h välein. Nyt ehkä-ehkä-ehkä on joskus joku kolmenkin tunnin väli, joten koitan valaa suhun uskoa että ehkä sellainen eksyy teillekin. Mutta sama kuvio: päätän että nyt nostan vauvan joka syötöltä omaan sänkyyn, ja sitten herään klo X, vauva asennossa X mun vieressä, imetystopin luukku auki ja kuolaläntti tyynyssä. Katson kelloa ja totean, että siitä kun viimeksi vauvan otin syömään, on kulunut sen verran että jos nyt siirrän sen takaisin, se herää ja sen on taas nälkä. Joten vääntäydyn takaisin kylkikramppiasentooni ja nukun vielä sen vartin, kunnes taas syödään.
En tiedä onko sen nälkä. Ainakin sen on tarve imeä. Toisaalta yöaika on ainut aika jolloin se syö ei-niin-kuin-kannibaali eli ei reuhdo ja raatele. Joten menköön. Kai se joskus loppuu. En tiedä. Neuvolassa ne ylläri ylläri sanoivat vain jaa. Kateudesta vihreänä luen kaksplus-juttuja vauvaoista jotka ovat syntymästä asti nukkuneet yönsä yhdellä syötöllä joskus klo 04. "Jos se herää aiemmin, laitan tutin." WOOOOT?? Jos mä yritän laittaa tuolle tuttia kun se yöllä herää, niin sitten herää koko talo ja puoli pitäjää siihen huutoon.
Lähetä kommentti