Hupsanssaa kun aika rientää. Pikkuässä tulee näillä näppäimillä 5 kk. Juurihan se oli 4 kk. Lyhyt katsaus siihen mitä on ollut ja mitä on nyt:
- selältä mahalleen kääntyminen: check. Tosin nyt taito on mietintätauolla, olen äitikollegoilta kuullut että tällaisia taukoja pitää muutkin vauvat. Taitoa harjoiteltiin vimmaisesti, ja sitten kun pyörähdys viimein onnistui muutaman kerran, sen treenaaminen jätettiin sikseen. Enää ei käänny edes pikkuisen avustettuna, päinvastoin, heittääntyy veltoksi selälleen kaikki raajat levällään.
- soseet: check. Hyvää on peruna, maissi, porkkana, bataatti. Vähän njääääh oli luumu ja alkuun kesäkurpitsa, mutta nyt menee myös kesäkurpitsa jos sen sotkee maissiin. Luumu ei ole vielä ollut uusintakierroksella. Hedelmistä päärynä on ykkönen. Banaanissa on hyvä maku mutta knölleistä tulee puistatus. Hedelmäsoseita olen antanut purkkitavarana, kasvikset tehnyt toistaiseksi itse. Ostin kokeeksi purkin peruna-parsakaalia ja hyi hitto se oli kuvottavan makuista liisteriä, sillä olisi varmaan voinut muurata talon. Pikkuässä saakoon perunansa perunana ja parsakaalinsa parsakaalina, en itsekään syö juuri mitään puolivalmisteita joten miksi lapseni pitäisi.
- imetys: still going strong. Voin vain äimistellä ja onnitella itseäni tästä uskomattomasta suorituksesta, ajattelin silloin että jos kaksi kuukautta voin imettää niin olen todella ylpeä itsestäni. Sitten haaveilin kolmesta kuukaudesta ja pidin neljää kuukautta ihan utopiana. Nyt mennään viidennessä eikä lapsi saa mitään pullosta. Valinta tosin ei ole mitenkään ideologinen eikä edes minun, kts. seuraava kohta.
- tuttipullo: bye bye. Ei kelpaa. Ei mene enää velli, ei mene vesi, ei korvike. Ei mene vaikka olisin ollut tuntikaupalla poissa ja mies koittaa syöttää. Huutaa nälkäänsä aivan raivona mutta ei suostu juomaan pullosta. Ja juu on sen sata erilaista pulloa ja tuttiosaa ja korvikettakin kolmea merkkiä. Siihen vedän rajan että enää en kaiva rintapumppua kaapista kun se kerran olen sinne survonut, vaikka voihan olla että omalla maidolla lapsen saisi taas juomaan pullostakin. Tässä sen taas näkee, äitiys kasvattaa. Minä niin ajattelin, että se on vaan äitien opettama tapa ettei lapsi muka juo pullosta. Juohan se jos taitoa ylläpidetään koko ajan. Nyt tiedän; ei muuten juo jos ei halua juoda. Vähän tekisi mieli taas arvostella imetysvouhkaamista: vältä pullosyöttöä ettei lapsi totu siihen ja ala hylkiä rintaa. Jos rehellisiä ollaan, niin tällä hetkellä toivon kaikki raajat ristissä että tuo alkaisi hylkiä rintaa ja huolia taas pullon. Olen imettänyt omalla mittapuullani aivan älyttömän pitkään ja olen tähän hetkittäin ihan totaalisen rikkipoikkiloppu. Vaan minkäs teet. Ei sitä nälkäänkään voi jättää.
- oma keho: in progress. Paino alkaa jo kuutosella mutta minä en selvästi ole sitä ihmistyyppiä jota imettäminen laihduttaa. Että osaa olla tiukassa nämä viimeiset kilot! Mahdun jo aika lailla kaikkiin entisiin housuihini mutta maha ei silti ole lainkaan ennallaan. Se nousee housujen vyötärön ylle ja lerpattaa siinä. En jaksa uskoa että se lakkaa lerpattamasta vaikka saisinkin pois nämä vielä mukana roikkuvat 4-5 ylimääräistä kiloa. Enemmän murheissani olen kuitenkin tisseistäni - tulkoot minkälaiset riisipussit vaan, kunhan olisivat tätä nykymallia pienemmät. En voi ymmärtää, miksi kukaan vapaaehtoisesti tahtoo isot rinnat. Ranka on tuhannen krampissa johtuen siitä kirotusta perhepedistä. Miten kaunis ajatus nukkua koko uusi pieni perhe samassa vuoteessa, vaan käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kaikki muut nukkuvat rennosti, leveästi ja juuri siinä asennossa kuin tykkäävät, paitsi minä. Minä makaan ranka mutkalla tissit ojossa tasan yhdellä kyljellä, ja sitten syötön jälkeen ranka mutkalla tissit ojossa tasan sillä toisella kyljellä. Vaikka työntäisin kyljessäni nukkuvan lapsen puoli metriä irti minusta, menee ehkä 2,5 minuuttia ja se on siinä taas. Vaikka ei se mokoma osaa vielä edes ryömiä? Muilta osin kehossa ei tunnu, että olisin synnyttänyt 5 kk sitten. Myllerrys oli melkoinen mutta niin on palautumiskykykin. Sille lyhyesti: hurraa!
- yöhulinat: check. Äiti on vähän väsynyt. Oli viikon-parin periodi ihan älytöntä huutamista, rääkymistä, valvomista, heräilyä, karjuntaa, hikoilua ja vänkyilyä. Onneksi osui miehen lomaan niin en ollut ihan yksin sitä taltuttamassa. Opin mitä on kun illantuloa osaa pelätä: kauanko se tänään huutaa ja montako kertaa herää ennen klo 23, ja montako sen jälkeen. Lakkasi syömästä tuttiakin siinä tuoksinassa eikä kuitenkaan osannut nukahtaa ilman. Heräsi tunnin välein itkemään ja rauhoittui vain tissi suussa, jos silloinkaan. Sitten kun meinasi ihan todella tulla epätoivo nukkumattoman ja ilta toisensa perään itkevän lapsen kanssa, tulikin ilta jolloin se meni unille ihan niin kuin ennenkin: otti tuttinsa, unimursunsa, asettui kyljelleen, laittoi silmät kiinni, hampsi unimursua sormissaan kunnes simahti. Ja nukkui kolme rauhallista tuntia (muutamalla tutinlaitolla tosin) ennen ensimmäistä syöttöä. Pysyvää on vain muutos. Teen siitä ehkä tatuoinnin jos tästä selviän.
4 kommenttia:
Hiphei.
Nämä isot vauvat ovat kyllä paljon kivempia kuin pienet. Elämä on täälläkin ollut jo hyvän aikaa vähän edes ennalta-arvattavampaaa, vaikkakin kaikki muuttuu juuri, kun johonkin tottuu. On kiva huomata, että tyyppi todella osoittaa, mistä tykkää ja mistä ei. Sille tulee koko ajan enemmän omia juttuja. Niin kuin vaikka se, että päiväunilla Alvar kiskoo peiton reunan silmille, kääntää aina kasvot peiton alle ja ottaa vaunujen laidasta kiinni. Toinen jalka täytyy myös aina nukkuessa heittää makuupussin, peiton tai vaunun laidan yli sekä päiväunilla että yöunilla. Hyppiminen sylissä ja veivaaminen joka suuntaan on tällä hetkellä suurinta huvia ja olemma aprikoineet, mitä "älä istuta" tällaisen puliveivarin kohdalla mahtaa tarkoittaa..
Kääntyminen sujuu, mutta myös täällä tyyppi päätti ruveta tauolle ja rojottaa kädet levällään ja kitisee, kunnes joku tulee ja kääntää mahalleen. Ikää on nyt 4,5kk ja eilen päätti hän alkaa vierastaa. Edessä näyttää olevan sylikausi, kun itsekseen ei ole muutenkaan tällä hetkellä yhtään kivaa, vaan pitää päästä ylös, missä muutkin touhuavat. Eroahdistus iskee heti, joa äiti tai isi poistuu näkyvistä. Sopivaa hellepuuhaa tämä sylittely.. ;)
Hei ihanaa että kommentoit, olen monena päivänä miettinyt, miten teillä mahtaa sujua!
Joo, miten niin älä istuta, kun toinen tunkee jo valmiiksi istuvasta syliasennosta vieläkin enemmän etukenoon, "mää itte!". Onneksi sitterissä on turvavyö, muuten tuo kopsahtaisi otsalleen pois sieltä.
Hepulit, niin oli osuvaa taas! Meillä menee joku "olen kohta vuoden ja älä yritäkään lopettaa imetystä"-kausi. Haluan tissini takaisin! Mulla on kaksi kylkiasentoa: käsi suorassa tai koukussa. Ykkönen oli eräänä yönä ihan vinksallaan sängyssään, takapuoli pystyssä, kädet sivuilla ja tarkistin, että ei ole naama patjassa enkä todellakaan mennyt kokeilemaan mitä tapahtuu jos asennon kääntää suotuisammaksi, nukuin meritähtenä omassa sängyssäni!
Kukka, voi yönukkumisasentoja! Silloin ihan tuoreen vauvan kanssa äimistelin, miten joku voi nukkua perhepedissä, eikö siinä tule paikat ihan hirveän kipeiksi. Nyt tiedän: tulee mutta sitä on jo niin väsynyt ettei enää piittaa, kunhan saa nukkua! Halaus sinne.
Lähetä kommentti