Mitä mä sanoin niistä muovileluista

Tänään vierailtiin Tampereella lapsiperhemessuilla. Voitin liput Vau mikä vauva -blogin arvonnasta, ja koska en ikinä koskaan voita mitään, oli tämä palkinto pakko lunastaa. Mamma lähti minun ja Pikkuässän seuraksi, ja vaikka messujen lapsiosuus olikin ehkä odotuksia suppeampi, oli meillä mainion mukava päivä.

Oheisen hirvityksen viehkeän lelun lisäksi messuilta tarttui mukaan Kimperin kojusta ruokalappu ja tumput, Jellystone design -merkkinen silikonista tehdyt kaulakoru ja purulelu sekä yksi hassu hattu. Hipelöin kyllä kaikkia ihania vaatteita (Blaa, Metsola, Småfolk ja moni muu), mutta ei sitten loppujen lopuksi mikään tuntunut tarpeeksi oikealta. Monessa kojussa oli tosi sieviä mekkoja, mutta ne pääsevät oikeuksiinsa vasta kun lapsi kävelee, joten jäi ostamatta. Meillä kun tuo konttaaminenkin on vielä in progress.

Pikkuässä viihtyi kivasti rattaiksi muutetuissa vaunuissaan puoli-istuvassa asennossa, vuoroin minun ja vuoroin mamman sylissä, ja Tulassa, jossa otti myös torkut. Mahtoiko olla sattumaa, vai miten tuntui siltä että kun oma vauva oli pakattu kantovälineeseen, alkoi muitakin kantajia vilistä ympärillä?

Vaan enpä olisi vuosi taikka kaksi sitten uskonut käyväni joskus tällaisilla messuilla. Ja sanovani, että oli mukava päivä. Mutta arki on niin tavallista, sitä aivan samaa joka ikinen päivä, että tällainen kerrankin jotain uutta -tyyppinen päivä on varsin tervetullut.